tiistai 20. elokuuta 2013

Kukkia ja elokuvia

Mikä neuvoksi, jos aviomies ei ole sitä tyyppiä, joka toisi kukkayllätyksiä kotiin tasaisin väliajoin?

a) Osta itse. 
b) Pyydä. 

Meillä tuo jälkimmäinen toimi varsin hyvin. Pisteet siitä, että rohkeni ottaa kopin kysymättä tarkempia speksejä. Nämä yksilöt ovat nimittäin erittäin kauniita. Ja vaikka itse pyytäisikin kukkia on se hetki, kun mies saapuu puska kädessä kotiin aika kiva. 

Voi siis surkutella sitä ettei kukkia ei tipu, tai sitten voi tehdä asialle itse jotain. Hieman samanlainen asia oli se kun harmittelin ikävääni Espoo Cinéen tuossa kuun alussa, kunnes todellakin tajusin olevani työssäkäyvä aikuinen, joka voi ostaa itselleen lipun Suomeen, jos näin kovasti halajaa. Olin ehtinyt jo tottua kevään ja alkukesän aikana ajatukseen siitä, ettei rahaa oikeastaan ole, ainakaan mihinkään ylimääräiseen. Mutta mitäs varten sitä töitä sitten tekisi, jos ei sitä, että voi halutessaan pyrähtää pariksi päiväksi mahtavalle festarille? Voi että, miten kovasti jo odotan ylihuomista reissua. Ihan tässä jo herkistyy pelkästä ajatuksesta.

Fiilis tulee varmasti olemaan myös hiukan outo, kun kolme edellistä kesää olen ollut festarin aikana aikamoisen väsymyksen ja hyperaktiivisuuden välimaastossa, ja nyt pompsahdan sinne viimeiselle viikonlopulle reippaana turistina. 






lauantai 17. elokuuta 2013

Bikram ja minä, päivitystä tilanteeseen

Takana on nyt 48 kertaa bikram joogaa sitten huhtikuun puolenvälin ja välissä puolentoista kuukauden paussi, joka johtui lähinnä lomamatkasta ja laiskuudesta. Uusi harrastukseni on osoittanut minulle, että voin halutessani olla rauhallisempi ja taipuisampi kuin mitä osasin koskaan kuvitella. Olen aina tykännyt venyttelystä ja kokenut sen tarpeelliseksi jokaisen juoksulenkin jälkeen, mutta jähmeää touhua se on aina ollut. Bikram salin lämpö tekee kuitenkin ihmeitä ja olen ylittänyt itseni kerta toisensa jälkeen. Toinen yllättävä asia on rauhallisuus ja keskittyneisyys. Voi veljet, kun sen keskittyneisyyden ja rauhallisuuden saisi siirrettyä joogasalin ulkopuoliseen elämään! Aika nopeasti kävi ilmi, että jos ei keskity niin kellahtaa kumoon. Alussa kiinnitin paljon huomiota kaikenlaisiin epäolennaisuuksiin, kuten siihen miltä hikiset hiukset peilissä näyttävät, mutta nykyään huomaan monesti ajattelevani ainoastaan sillä hetkellä tehtävää liikesarjaa enkä edes huomaa muita ihmisiä ympärillä. Poikkeuksia toki on ja välillä jopa työasiat ovat välillä yrittäneet livahtaa mieleen, mistä en pidä yhtään.

Yksi syy aloittaa juuri bikram jooga oli toive siitä, että se rentouttaisi selkää. Hartiat ovat edelleen välillä todella jumissa, mutta selkä voi paremmin. En aloittanut harrastusta painonpudotus mielessä, mutta voin kertoa, ettei se paino ole kyllä pudonnutkaan. Hetki sitten tosin huomasin, että hartiat ovat hieman leventyneet, mikä johtunee siitä, että selkälihakset ovat saaneet treeniä osakseen. Olo on kuitenkin parempi kuin aiemmin. Jooga toi ihanaa vastapainoa kun työnhausta johtuva stressi oli pahimmillaan. Nyt kun käyn töissä en enää voi mennä 9.30 alkaville arkitunneille, mutta onneksi aikataulu natsaa sen verran, että ehdin kahtena arkiaamuna salille ennen töitä, jos vain saan kammettua itseni aamulla ajoissa ylös.


90 minuuttisen hikoilun, tasapainottelun, venyttelyn ja vääntelyn jälkeen ei tule varsinaista energiapiikkiä, mutta olo on rento ja hyvä. Taidan olla koukussa salin paahtavan kuumaan lämpöön. Jopa niinä päivinä kun ulkolämpötilakin kipuaa yli 25 asteen.

Olo on pysynyt hyvänä jopa parilla 6.30 alkaneella aamutunnilla, mistä päästäänkin siihen, etten olisi ikinä voinut kuvitella, että voisin todellakin osallistua noin aikaiselle tunnille, mutta nyt niitä on takana ainakin viisi ja olo on ollut harjoituksen aikana todella hyvä. Aidosti huono olo on ollut vain kolmella tunnilla, joista viimeisin oli tämän viikon maanantain iltatunti. Sen olen ehtinyt huomaamaan, että ennen tuntia on hyvin hankala arvioida miten harjoitus tulee sujumaan. Juttelin tästä yhden ohjaajan kanssa, joka totesi ettei kymmenen vuoden harjoittelunkaan jälkeen voi koskaan tietää miltä minäkin päivänä tuntuu.




Puolentoista kuukauden mittainen tauko ei vaikuttanut mitenkään merkittävästi suoritukseen. Pari kertaa meni hieman haparoiden, mutta sen jälkeen on tuntunut siltä, että olen siinä pisteessä mihin ennen tauko jäin. Missäs nyt siis mennään? Tavoitteena on käydä salilla kolme tai neljä kertaa viikossa, jotta hyvä rytmi pysyy yllä. Jokaisessa liikesarjassa on tapahtunut edistystä, mutta oppimista on tapahtunut hurjasti. Tänään sain aamutunnin jälkeen ihanaa palautetta vanhemmalta miesopettajalta. Hän sanoi:

”It’s wonderful to see how much progress you have made. For the first three to four months people just struggle here and then something happens and they start to progress. Now it has happened to you.”

Kuvat ovat tämän aamupäivän aamiaisbrunssilta. Tuon pizzaa muistuttavan leipäsen ohje löytyi täältä. Näytti niin herkulliselta, että oli pakko testata ja aivan suussa sulavaahan se sitten olikin.

tiistai 6. elokuuta 2013

Automatkan varrelta

No niin: eihän siihen sitten mennytkään kuin reilu kuukausi ennen kuin pääsin automatkasta raportoimiseen saakka. Tässä muutamia kuvamuistoja reilun tuhannen kuvan saldosta. Matkareitti oli Köln, Karlsruhe, Schwartzwaldin pöheiköt, Luxemburg, Brugge ja pari muuta.

En ole koskaan kokenut suurta tarvetta matkustaa Saksaan tai Luxemburgiin, mutta näin jälkikäteen voin lämpimästi suositella kaikkia kokemiamme paikkoja. Köln oli varsin hauska kaupunki, josta ehdimme tosin näkemään vain pienen hipaisun, joka sekin oli hyvin keskivertoturistinen. Kävelimme Kölnin Tuomiokirkon torniin, josta laskeutuessa koin elämäni ensimmäisen vertigon. Koko torni alkoi pyöriä ja jalat täristä ja pienoinen pakokauhu hiipiä sisuksiin. Modernin taiteen Museum-Ludwig sijaitsee aivan kirkon vieressä oli varsin hieno sekin. Emme olleet tehneet ravintolavarauksia Kölniin ja tämä alkoikin jo hieman harmittaa siinä vaiheessa, kun vastaan tuli ainostaan turistiravintoloita, mutta lopulta päädyimme varsin perinteisen oloiseen Brauhaus Päffgeniin. Olimme juuri ehtineet istua, kun tarjoilija jo tulikin ja kysyi "Olutta?", johon emme ehtineet muuta sanoa kuin "Joo". Ihmettelin hetken, että emmekö saa edes valita mitä olutta haluamme, kunnes tajusin, että paikassa tarjottiin vain yhtä ja ainoaa. Oikeastaan tuo tarjoilijan kysymys oli enemmänkin toteamus. Toinen erikoisuus piili siinä, että tarjoilija kiersi ison oluttarjottimen kanssa ympäri raflaa pitkin iltaa ja spottasi heti, jos lasi oli tyhjenemässä. Juodut juomat merkittiin pahvisen lasinalustan taakse ja lasku kirjoitettiin illan päätteeksi samaan aluseen.   

Kölnin ja Karlsruhen välillä ihastelimme lukuisia pieniä kyliä, joista en ollut koskaan kuullutkaan, mutta jotka olivat täynnä turisteja. Linnoja oli matkan varrella niin monta, ettei niihin lopulta edes kiinnittänyt huomiota. Yhtenä päivänä ajelimme Schwartzwaldin alueella, joka oli henkeäsalpaavan upea, vaikka ilma oli varsin sateinen.  Kävimme myös Alternativer Wolfs- und Bärenparkissa, jossa susista näkyi vain peräpäät. Karhut sentään suvaitsivat hengailla aidan lähellä. 

Luxemburgissa oli useita söpöjä kyliä ja hienoja viinitarhoja. Kävimme myös maistelemassa kuplajuomaa Bernard-Massardilla. Ei tainnut olla pahin turistikausi, sillä saimme ihan privaatin kiertelyn viinisammioiden luona. Meitä siellä kuljettanut setä oli selkeästi kertonut kaikki samat vitsit vähintään kymmenen vuoden ajan - sen verran lakonisesti ne tulivat. Vitsit, kuten se, kuinka paikka on täynnä putkia, joita pitkin viini virtaa, ja kuinka hän on yrittänyt pyytää yhtä putkea myös omaan työhuoneeseensa. Eh heh. Lopuksi meille näytettiin todella korni esittelyvideo, jossa yhdisteltiin kuvia kuohuviinin valmistuksesta ja modernista tanssiesityksestä. Tästä huolimatta visiitti oli hauska ja informatiivinen sekä vieläpä hyvin kohtuuhintainen. Kahdeksalla eurolla sai kiertokävelyn sekä kolme pientä lasia juomaa. Yöpaikaksi valitsemamme Chateau de Schengen oli hieman arkisemmassa kunnossa kuin miltä se kuvissa näytti, mutta se, että olimme lähes ainoat asiakkaat koko paikassa teki kokemuksesta aika erikoisen. 

Reissun ensimmäinen kulttuurishokki koettiin, kun saavuimme maan pääkaupunkiin, sillä sehän oli varsinainen metropoli kaikkiin niihin kyliin verrattuna. Olimme jo ehtineet tottua pieniin sieviin kyläteihin kun olimme yhtäkkiä keskellä viiden ruuhkaa perjantai-iltana. Visiitti Luxemburgin kaupunkiin jäi ihan lopulta vain parin tunnin mittaiseksi, joten en oikein osaa suositella sieltä mitään erityistä.

Reissun viimeinen kohde Brugge lunasti odotukset, vaikka ensimmäisenä iltana koettiin matkan suurin paniikkihetki siinä vaiheessa, kun ravintola, johon olimme varanneet pöydän, osoittautui olevan kiinni. Vettä tuli, puhelin ei suostunut menemään nettiin, eikä mukana olleessa turistikartassa ollut ravintoloita laisinkaan. Päässä kuiski myös kaikki ne varoitukset siitä, kuinka kaupungista on lähes mahdotonta löytää kelvollista ravintolapöytää viikonloppuisin ilman varausta. Parasta oli kuitenkin se, että olin ottanut B&B:stä mukaan ravintoloiden käyntikortteja, mutta jättänyt ne toisen laukun pohjalle. Lopulta Vesa löysi yhden hyväksi suositellun ravintolan, joka kuitenkin oli täynnä. Päätimme käydä loput samalta kadulta löytyneet ravintolat järjestyksessä läpi. Usean ei-oon jälkeen päädyimme kuitenkin aivan loistavaan Tapas-ravintolaan nimeltä Quatre Mains. Kysyimme varovasti ovella onko heillä tilaa ja paikan omistajaksi myöhemmin paljastunut nainen sanoi, että baarin edessä oleva pöytä on ainoa vapaa paikka. Olimme enemmän kuin innoissamme ja ajattelimme, että emme valita vaikka ruoka olisi minkälaista, nyt kun olimme päässeet ravintolaan sisälle asti. Kaikki huoli oli kuitenkin enemmän kuin turhaa, sillä ruoka oli mahtavaa. Parhaat tapakset, mitä olen koskaan maistanut ja saattoipa olla parasta asiakaspalvelua koskaan. Paikan omistaja oli aivan mahtava tapaus. Hauska, tehokas ja uskomattoman ystävällinen nainen, joka suositteli meille viinit ja oluet, muisti ulkoa  tapastilauksemme ja teki kaikin puolin olomme kotoisaksi.

Paluupäivänä ehdimme vielä tehdä pysähdyksen meren rannalle, jossa uitimme varpaita ja ihailimme leijalautailijoita. 

Varsin mainio oli tämä roadtrip kyllä kaikin puolin ja matka oli varsin hyvin suunniteltu siinä suhteessa, että 200-300 km ajoa parin päivän välein oli aika sopiva määrä ja joka paikassa ehti hieman rentoutuakin. Seuraavaa matkaa odotellessa..


Tässä se mitä etukäteen tiesin Kölnistä, eli Tuomiokirkko.

Sama mesta sisältä

Supersymppis katusoittaja

Päästiin seuraamaan mielenosoitusta lähietäisyydeltä


Hohenzollernbrücke ja tuhannet lemmenlukot (karsea sana). Mitähän ihmiset tuumaisivat, jos joku kävisi nämä irrottamassa ja tekisi niistä taideteoksen, kuten Tampereella kävi tuossa taannoin?

Nättiä oli

Vesan James Bond -hetki saksalaisen linnan käytävällä.

Karlsruhe

Schwartzwaldissa syötiin Schwartzwaldin kakkua, mitäs muutakaan?

Alternativer Wolfs- en Bärenparkin asukas

Jylhät oli maisemat Schwartzwaldissa

Majapaikkamme Chateau de Schengen

Luxemburgilainen muu

Bernard-Massardin kuplajuoma ja Vesa.



Luxemburgin kaupunki

Pakollinen turistiposeeraus

Brugge oli upea

Hirveä kissanpentukuume iski välittömästi sen jälkeen, kun näin tämän otuksen

Barba-suklaatia Bruggessa

Veneen täydeltä turistia osa 1

Toinen maukulainen

Veneen täydeltä turistia osa 2


Koko perheen ranuhetki

Paluumatkalla käytiin vielä meren rannalla



maanantai 1. heinäkuuta 2013

Santtu Suomessa kuvien kera

Loma tuli, loma meni ja taas ollaan Amsterdamissa ja huomenna alkaa sitten työt. Tässä paraikaa puren muistikortilta koneelle kesämuistoja, joita ehdinkin räpsäistä yhteensä reilut 1200. Hieman voisi tarkemmin alkaa suunnitella tuota kuvanottoa, sillä mukaan mahtuu varmasti useampia sata turhaa otosta ja sitten niitä hetkiä kun kuvien ottamista ei vaan voinut lopettaa, kuten se hetki kun sattumalta huomasin kaksi kissanpentua ikkunalaudalla Bruggessa.

Palataan kuitenkin parisen viikkoa taaksepäin. Kesäloma-tourneehan alkoi Suomesta ja Helsingistä. Ehdin ensin treffaamaan työkaveria, jonka kanssa kävimme mm. Raflassa. Olinkin ihan unohtanut kuinka kivoja salaatteja heiltä aina kesäisin saa. Olin myös unohtanut kuinka ihan 12cl viinilasista saa pulittaa lähemmäs yhdeksän euroa. Oli kuitenkin hauskaa nähdä työkaveria ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.

 Lauantaina sitten menin ystäväpariskunnan ja kummityttöni luokse kylään. Alunperin visiitin piti kestää vain päivä, mutta päädyinkin viettämään heillä kaksi päivää, sillä olin alunperin ostanut junalipun maanantaille, ja koska ostamani lippu oli ennakkolippu ei sitä voinut muokata. Onneksi kavereilla ei ollut muita suunnitelmia. Vietimme aikaa mm. hiekkalaatikolla. Kummitäti ei edes muista koska olisi viimeksi tehnyt hiekkakakkuja. Yllättävän haasteellista hommaa. Huomatkaa muuten supersöpöt tennarit. Hieman iski kateus, vaikka kuvan kenkä ei todellakaan näytä yhtä söpöltä 41 numeroisena.
Onneksi kummilapsi on nähnyt tätiään tarpeeksi usein, joten ei ihan heti säikähdä vaikka täti vähän liikaa innostuisi kuten tässä kuvassa. Lapsen katse on hieman kysyvä, että mitä sinä siinä meuhkaat, tehdään nyt vain näitä kakkusia.
Helsingistä matka jatkui Lapualle. Kissoja oli kiva rapsutella ja puutarhassa mukava istuskella. Olisin voinut olla siellä pidempäänkin. Allergiakin pysyi tällä kertaa hyvin aisoissa, katit kun oleskelivat suuren osan päivästä ulkona, ja osa jopa vietti yötkin aitauksessa. Tai yritimme kyllä vaihdella kissoja siten, ettei samojen otusten tarvinnut olla joka yö ulkona. Harmi tässä chillaa Vaaleanpunainen pantteri -lakanoissa.
Tämä rohjake on Sukka. Vaikka kuinka yrittää niin mustasta kissasta vain monesti tulee juuri tällaisia kuvia, joista ei oikein ota selvää. 
 Väinö näyttää tässä mallia olennaisista asioista kesäpäivinä. Täytyy ottaa iisista ja pysähtyä nuuhkimaan kukkasia. Lapuan puutarhassa sitä kukkaloistoa kyllä olikin.
Tämän kesäisempi ei kuva oikein voi enää olla. Vaikka en edes loikoillut riippumatossa on pelkkä kuvankin katsominen rentouttavaa.
Lapualta matka jatkui vielä Ruukin kautta Ouluun. Ruukissa pysähdyimme edesmenneen vaarini veljen luo, jossa katselimme vanhoja valokuvia ja kuuntelimme tarinoita Amerikan serkuista ja muista vanhoista asioista. Juttua tuli sen verran paljon, että välillä tuntui kuin olisi omaa vaaria kuunnellut.
Oulussa en sitten ehtinyt ollakaan kuin yhden illan. Kaksi viikkoa olisi ollut huomattavasti parempi aika tällä retkelle, mutta ensi kerralla sitten. Paluumatka Oulusta Helsingin kautta takaisin Amsterdamiin meni onneksi juuri niin kuin piti. Lennot olivat ajoissa, joten pääsimme heti sopivasti jatkamaan Vesan kanssa matkaa Kölniin.

 Seuraavaksi täytyykin alkaa käymään automatkan kuvia läpi, jotta pääsen kertomaan miten matka meni ja mitä kaikkea näimme.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Santtu Suomessa

Näin sitä ollaan oltu jo viisi päivää Suomessa, ja enää kaksi jäljellä, sillä ylihuomenna lennän takaisin Amsterdamiin, josta sitten lähdetään sinne aiemmin mainitulle automatkalle.

Suomessa on ollut mukavan rentoa, aika on vain mennyt kovin äkkiä. Olen ehtinyt leikkimään kummitytön kanssa, istumaan iltaa vanhan työkaverin kanssa, käymään lounaalla hyvän ystävän kanssa, syönyt pehmistä, viettänyt aikaa pikkusiskon ja kissojen kanssa ja ihastellut kesäistä ja vehreää Suomea. Olisihan täällä voinut viettää vielä toisenkin viikon niin olisi ehtinyt tapaamaan enemmän tuttuja, mutta onneksi oli edes tämä viikko, sillä seuraavasta Suomen lomasta ei ole tällä erää mitään tietoa.

Huomenna jatkamme matkaa täältä Etelä-Pohjanmaalta kohti Oulua. Ihan mukavaa, että tähän viikkoon mahtuu yksi automatkakin. Toivon vain kovasti, ettei vettä tule ihan koko 350 kilometrin ajan, kuten säätiedotus tuossa juuri lupaili.

Sain etukäteissyntymäpäivälahjaksi kameraan uuden putken, mikä on tehnyt kuvaustuokioista entistä hauskempia. Tässä kuitenkin ihan vain kännykällä otettu kuva kesäisestä Suomesta, sillä jätin kuvien siirtopiuhan kotiin.


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Matkasuunnitelmia osa 2

Tuleva autoreissu on selkiytynyt ja ideatasolta on siirrytty käytäntöön asti. Matkareitiksi on vahvistunut Amsterdam-Köln-Karlsruhe-Schengen-Brugge-Amsterdam. Hotellit varattiin jo alkuviikosta ja autokin vihdoin eilen. Bruggen hotelli valikoitui ystävän vinkin perusteella ja kaksi muuta löytyivät tripadvisorin, Booking.comin ja Ebookers.nl –sivustojen avulla. Kun ei ole mitään hajua kaupungin rakenteesta tai yleisestä hintatasosta tai juuri mistään muustakaan niin hotellin etsimiseen saa aikaa kulumaan tovin jos toisenkin. Huonehinnat heittelevät eri sivustoilla ja jonkinlaista asiakaspalautetta on kiva myös katsoa. Olen kuitenkin oppinut vuosien varrella suhtautumaan asiakaspalautteisiin varauksella. Luteet ja kova katumelu ovat kyllä sellaisia, joiden takia skippaan hotellin, mutta esimerkiksi liian pienestä huoneesta valittelu ei vaikuta päätökseen.  Viimeksi Pariisissa meidän huone oli ihan superpieni, mutta se oli myös todella siisti ja valoisa, joten kokoa ei tullut edes ajatelleeksi. Ainakin kaupunkilomilla hotelli kuitenkin on se paikka, jossa käydään vain nukkumassa.

Hotellin ja auton varaaminen olivat ensimmäisenä tehtävälistalla. Tokihan sitä seikkailuhenkisempiä tyyppi lähtisi vain autolla kruisailemaan ja yöpyisi siellä mitä eteen tulee, mutta tässä suhteessa tunnen itseni liian vanhaksi ja kontrollifriikiksi. Taitaapa käydä niin, että etsimme osan ravintoloistakin etukäteen.  Aina yhtä suositussa Bruggessa tämä kuulemma on enemmän kuin suositeltavaa. Ja kyllähän se tuo reissuun mukavan lisän, kun tietää että jossain kivassa ravintolassa on pöytä odottamassa.

Hotellien varaaminen vie aikaa, mutta homma on kuitenkin huomattavasti selkeämpää kuin autonvuokraus. Minulle tuli ihan uutena asiana se, että kun valitset listasta, vaikka Volkswagen Golfin niin sinua saattaakin odottaa ihan jokin muu auto, sillä se valittava auto on vain esimerkki, joka antaa osviittaa auton kokoluokasta. Tuo autonvuokraus oli muutenkin varsin monipolvinen show. Tarjouksia oli vaikka ja kuinka, mutta ihan tilauksen loppuvaiheessa selvisi, ettei yksikään koskenut Alankomaita. Usean tunnin kestänyt hintavertailu päättyi ensimmäisenä päivänä silkkaan turhautumiseen sen jälkeen, kun eräskin autosivusto kertoi eri hinnat, joka kerta kun autoa valitsi. Hauskinta oli se, että vuokrahinnat nousivat siinä vaiheessa, kun palveluun oli luonut tunnukset. Tänään sitten valitsimme lopulta sen VW Golf –tyylisen auton, eli joku Panda siellä sitten ehkä odottaa. Toivottavasti emme jää autobahnilla muiden jalkoihin vai renkaisiinko sitä kuuluu autoista sanoa?

Olin hieman toivonut, että löytäisimme edes yhden sellaisen majapaikan, joka olisi jollain tavalla erikoinen. Koska budjetti ei ole päätähuimaava täytyi tätä persoonallisuuden tarkoittaa jotain muuta kuin ökyä. Lopulta se sitten löytyi, nimittäin linna romanttisesta Schengenin kylästä. Olen kyllä ymmärtänyt, että Schengen-sopimus on saanut nimensä paikasta, jossa se on luotu, mutta nyt vasta oikeasti ymmärrän sen. Kaikki hotellit Luxemburgin pääkaupungissa Luxemburgissa olivat aika hintavia, joten tuli sitten etsittyä majoitusta muista paikoista, ja sieltä se sitten putkahti, 1300-luvulla rakennettu linna! Okei, paikka on rakennettu melkein kokonaan uusiksi 1800-luvulla, mutta kuitenkin, linna! Ja okei, mikä tahansa muu kylä kuulostaisi varmasti romanttisemmalta kuin Schengen, mutta linna. Siellä me sitten yövymme ennen kuin jatkamme Bruggeen, josta sieltäkin löytyi lopulta varsin kivan oloinen majapaikka, Charming Brugge Bed and Breakfast. Olen ihan varma, että siellä kummittelee. 

Seuraavaksi voikin sitten alkaa miettiä, mitä matkan aikana haluaa tehdä ja nähdä. Täytyy myös selvittää se, mitä nähtävää noiden ennalta valittujen kaupunkien väliin jää. Niin ja ne ravintolatkin täytyy valita.

perjantai 31. toukokuuta 2013

Lounas REM Eilandilla


Innostus taitaa aika hyvin näkyä kasvoilta

Kävimme tänään lounaalla varsin jännässä paikassa nimeltä REM Eiland. Tämä öljynporauslauttaa muistuttava rakennus oli alun perin piraattitelevisio- ja radiokanavan lähetysasema, joka perustettiin, koska 60-luvun alkupuolella Alankomaissa näkyi vain yksi televisiokanava, eikä hallitus hyväksynyt kaupallisia kanavaa, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi laajemman ohjelmiston esittämiselle jäi lähettää ohjelmia mereltä käsin.

REM Eilandia tosin edelsi Veronica-niminen radiokanava, joka lähetti ohjelmaa laivasta käsin.


Vesa siinä ihastelee upeaa rakennusta

Ensimmäisellä viikolla REM Eilandiin perustetulla TV North Sealla oli 650 000 katsojaa. Kanavan ohjelmistossa oli mm. seuraavat 60-luvun hittisarjat; Zorro, Invisible Man ja Pyhimys. Hallitus ei tosin innostunut kanavasta ja vasta elokuussa 1964 alkanut toiminta päättyi jo saman vuoden joulukuussa jolloin radio- ja tv-kanava otettiin pois linjoilta. 

Ravintolaan pääsee joko hissillä tai hyvin tuulisia portaita pitkin
REM tulee sanoista Reclame Exploitatie Maatschappij eli Mainonnan hyväksikäyttöbisnes. Radio- ja televisiotoiminnan jälkeen REM Eiland oli hallituksen käytössä ja siellä mitattiin meren korkeutta ja veden suolapitoisuutta.


REM Eiland tuotiin takaisin rantaan vuonna 2006 ja ravintolana se aukaistiin 2011. Se sijaitsee noin neljän kilometrin päässä Amsterdamin keskustasta. Päätimme jo tuossa alkuviikosta, että jos sää vain sallii niin menemme tänne lounaalle perjantaina ja kaunis ja lämmin päivähän tästä onneksi tuli.

Caesar-salaatti oli simppeli mutta hyvä
     
Lounaslistalla oli hyvän näköisiä merenherkkuja, mutta me päädyimme hampurilaisateriaan ja Caesar-salaattiin. Kumpikaan annos ei varsinaisesti räjäyttänyt tajuntaa, mutta oli hyvää. Vaikka täällä Amsterdamissa on tuo palvelu ravintoloissa ollut keskimäärin varsin hyvää niin täytyy kyllä mainita siitä, että täällä se oli todella ystävällistä. Ei kuitenkaan millään tavalla imelää tai muutoin päällekäyvää, vain ja ainoastaan mukavaa ja kohteliasta.

Aurinko helli lounasruokailijaa
 Tämä päivä oli varsin loistava valinta tälle kohteelle, sillä lounas tarjoiltiin kattoterassilla. Tunnelma oli varsin rauhallinen. Meidän lisäksi paikalla oli vain kymmenkunta ihmistä. Naapuripöydässä istunut hollantilaispariskunta ei vaikuttanut laisinkaan siltä, että olisi meidän höpinöitä kuunnellut, mutta päätyi silti sattumalta kysymään, mistä me olemme kotoisin. Kun vastasimme he olivat varsin iloissaan, sillä olivat kuulemma arvanneet oikein. He siis olivat kuunnelleet meitä pidemmän aikaa. Suomen kieli herättää kyllä usein kiinnostuksen ja monesti ihmiset ovat varmoja siitä, että me puhumme ruotsia, vaikka suomen ja ruotsin kieli kovin samanlaiselta kuulostakaan. Tämä pariskunta taas oli hyvin vakuuttunut siitä, että suomen ja venäjän kielessä on paljon yhteistä. Keskustelu päättyi siihen, että he toivottivat meille mukavaa visiittiä. Aika hyvän lomafiiiksen tuolla kyllä saikin.

Maisemat olivat hyvin merelliset
Sen lisäksi, että ravintola sijaitsee varsin persoonallisessa rakennuksessa ovat myös maisemat aivan huikeat. Olisi tehnyt mieli jäädä tänne loppupäiväksi vain tuijottelemaan laivoja. Aurinkorasva oli tosin unohtunut kotiin, joten viisainta oli lähteä ajoissa pois.
IJ'lla on usein kova trafiikki

Varasimme vielä lopuksi ravintolasta pöydän ensi viikon lopulle illallisaikaan, koska ajattelimme, että eräs tänne saapuva äiti haluaa varmasti päästä tutustumaan tähän paikkaan myös.  Innolla odotan sitä, miltä paikka ja maisema näyttää iltahämärässä.

Poistuimme ravintolasta portaita pitkin, mikä tuntui suurinpiirtein samalta kuin vuoristorata-ajelu. Sen verran kova oli tuuli. Selvisimme kuitenkin ehdin nahoin alas asti. Ravintolan alapuolella näytti olevan jonkinlainen toimistotila. Aikalailla täydellinen sijainti.

Paluumatkalla päädyimme vielä Westergasfabriek-alueelle ja siellä Espressofabriek-kahvilaan. Olimme varsin mallikkaita mainoksen orjia, sillä kahvilan ulkopuolella luki, että porkkanakakku on tehnyt paluun. Ota kupillinen jäälattea sen kanssa. Kuvasta näkee, mitä tuli tilattua. Mutta eivätpä he niitä turhaan mainostaneet. Oli nimittäin paras jäälatte mitä olen kuunaan juonut. Yhtä aikaa raikas ja täyteläinen. Barista tunsi asiansa ja jätti juoman sekoittamisen meille, sillä espresso kuulemma muuttuu kitkeräksi, jos sen sekoittaa suoraan jäihin. Porkkanakakku oli juuri niin mehevää kuin sen kuuluukin. Joku nerokas ihminen oli vielä keksinyt, että porkkanakakusta tulee entistä parempaa, kun sen väliin lisää ekstrakerroksen tuota kuorrutusta. 

Näiden eväiden jälkeen on mitä parahin tunnelma aloittaa viikonloppu!