Ei pärise ei

Täyttä huijuutta

 Pitipä elää yli 30-vuotiaaksi ennen kuin kokeilin kofeiinitonta kahvia. En ole sitä koskaan ymmärtänyt, kahvia kun yleensä juon piristykseksi. Joskus villissä nuoruudessa saatoin juoda suodatinkahvia kuppikaupalla, mutta nykyisin juon yhden todella ison kupin pressopannukahvia aamulla ja se riittää hyvin. Välillä tosin pieni espresso hyvän illallisen päälle on enemmän kuin paikallaan. Lähikaupan kahvitarjonta tuli tutkittua hyvin tarkasti läpi, kun etsin paikallista pressopannuun soveltuvaa kahvia. Jopa niin hyvin, että kofeiiniton valikoima tuli huomattua. Aluksi ajatus kofeiinittomasta kahvista lähinnä huvitti, mutta kuinkas sitten kävikään, tulin muka keksineeksi varsin mainion syyn ostaa tätä huijauskahvia. Iltaisin ei kahvia uskalla juoda vaikka kuinka tekisi mieli. Ja illaksi lasketaan jo kello viisi. Että oiskos se kuitenkin hienoa, jos voisi nauttia kahvijuomaa ihan illallakin? Ja onhan toi pakettikin sen verran pieni, ettei siitä nyt kovin montaa pannullista edes tule. Tässä vaiheessa voidaan toki palata kohtaan jossa mainitsin etten tarvitse yleensä kuin sen aamukahvin, ihan vain siitä syystä ettei kahvia tee edes mieli. Mutta jos kerran maku on sama, niin miten se kofeiiniton muka edes lopulta eroaa tavallisesta? Kaikkea tällaista tuli mietittyä, niin kuin varmasti moni muukin on tehnyt ennen kuin kiikuttaa kotiinsa tuota astetta tervehenkisempä sumppia. Eipä sitten muuta kuin kahvinkeittoon. Vesa oli tosin se, joka keitti itselleen ensimmäiset kofeiinittomat sumpit. Niin ja vieläpä keskellä yötä. Kahvilta se kuulemma tuoksui ja maistuikin, mutta pärinä puuttui. Minä siihen, että mikä hiton pärinä, että eihän siitä kahvista nyt mitään pärinää edes tule. Ja eihän se normikahvikaan varsinaisesti edes piristä. Oudon olon siitä kyllä saa jos liian monta kuppia myöhään juo. Seuraavana päivänä sitten kofeiinitonta testaamaan. Ja vaikka olin ollut vakuuttunut siitä, ettei normi kahvi ”pärise”, ymmärsin jo ensimmäisen huikan kohdalla mitä Vesa oli tarkoittanut. Kofeiinittoman kahvin juominen ei tuntunut yhtään miltään. Eikä se tosiaan kyllä ihan tavalliselta kahvilta edes maistunut ja tuoksukin tuntui olevan hieman miedompi. Mutta se tunne tai siis sen puute. Jotenkin vasta kofeiinitonta kahvia juodessa tajusin, miltä oikean kahvin juominen tuntuu. Parasta oli kuitenkin se, että kofeiinitonta juodessa vasta alkaakin tehdä oikeaa kahvia mieli. Eli hyvä ostos oli. Ensin juon kupin kofeiinitonta kahvia. Tunnen oloni varsin huijatuksi ja keitän heti perään kupin tavallista kahvia. Tänään join kupillisen kofeiinitonta yhdessä vaniljan makuisen soijamaidon kanssa ja lopputulos maistui ihan Pauligin Frezza-vaniljalta. Eipä siinä Frezzassakaan oikein tunnu tuota kofeiinia olevan.

 

Näyttää kovasti kahvilta, mutta..

Muita ajankohtaisia kahviuutisia oli se, että hankimme viikonloppuna kahvimyllyn. Tähänkin syynä lähikaupan tarjonta. Sieltä siis löytyi kahvipapua yhden sun toisen merkkisenä ja vahvuisena. Saimme lisäksi ystäviltämme heidän vanhan kahvimyllyn. Innostuin heti ostamaan papuja. Ikävä kyllä lahjaksi saatu mylly olikin rikki ja koska pavut oli ehditty jo ostaa ja kahvia piti saada ei auttanut kuin suunnata kulku läheiseen elektroniikkakauppaan. Sieltähän se uusi mylly sitten löytyi. Punainen Moulinex. Aika söpö se kyllä on, jos kodinkone nyt voi söpö olla. Muutama harjoituskerta menee varmasti vielä ennen kuin täydellinen  jauhatus pressokahville löytyy. Parasta kahvimyllyn hankinnassa on ehdottomasti se, että kahvin paras puoli, tuoksu tulee huomattavasti voimakkaammin esillä papuja jauhaessa kuin valmista jauhetta annostellessa. Että hyvät kahvihetket vain kaikille!

No onneksi oli edes reilua