Fillarijee!

Terveisiä skitsofreenisen sään keitaasta, Amsterdamista. Aurinko lämmittää, mutta tuuli on hyinen. Pieni sievä lumisadekaan ei mieltä lannista, siitä kun harvemmin jää jäljelle mitään pientä kosteutta suurempaa. Mittari näyttää lähemmäs +10 mutta palelemaan pääsee takuuvarmasti. Sen verran kaunis tuo sää kuitenkin oli, että oli pakko vihdoin ja viimein päästä pyöräkaupoille. Voi sen nuoren hollantilaisen miesmyyjän onnen päivää, kun marssimme sisään Fietspiraat –liikkeeseen ja suorinta tietä BSP:n mummo- ja pappapyörien luokse ja ilmoitimme, että haluamme ostaa kaksi pyörää. Sieltä sitten  valikoitui viidessä minuutissa Santulle mummofiets ja Vesalle pappafiets ja ketjulukot molemmille. Ja oi sitä meidän onnea kun hiukset hulmuten ja varpaat jäässä fillaroimme takaisin kotiin. Molempien pyörät ovat tosiaan sitä tavallisista tavallisinta ja halvinta perusmallia. Mummis maksoi 229e ja pappis 289e. Päädyimme kahteen mustaan pyörään, jotta eivät hirveästi erotu tuolta katukuvasta. En tosin tiedä kelpaako pyörävarkaille parhaiten nuo tavalliset mustat vai jotkin erikoisemmat värit. Koska pyörät tosiaan ovat nyt mustia niin kuin 95% muista kaupungin pyöristä, piti niitä tuunata hienoilla Guitar Hero –tarroilla, jotta sen oman pyörän sitten löytää muiden seasta.  Ai että tuli rok. 

Jos tämä tarra ei tuo Vesan pyörään katu-uskottavuutta niin mikä sitten?!

Rok rok

Uudenkarheat fillarimme siinä kaulailevat somasti

Nyt on silmät takanakin

Bling, bling ja pois tieltä!

Vesa siinä asemoi kuuleja Guitar Hero -tarroja

Älä tuu ryttyileen mun fillarille, siinon pelottava pääkallo!

Sangen onnellisen näköinen pyöränomistaja

Päivän iloiset hetket alkoivat toki jo lounaalla Winkel 43:ssa. Otimme lounaaksi hernekeitot, halpaa (4,5e) ja terveellistä, mutta siinä vaiheessa kun kaikkiin muihin pöytiin kannettiin omenapiirakkaa ison kermavaahtokasan kera petti itsekuri. Jostain luin että tämä Winkeli 43:n omppupiirakka voittaisi maussa jopa Villa Zeezichtin piirakan,  joten odotukset olivat kovat. Ja niin mahdottomalta kuin se kuulostikin väite piti paikkaansa. Kermavaahtoa oli enemmän ja itse omenapiirakka oli juuri sopivan voista, mehevää, pehmeää ja makoisaa. Uusi paras omenapiirakka on löytynyt  ja sijaitsee kokonaiset parisataa metriä kotiovelta! Kuvatodistetta ei ole, koska sitä ei ehditty ottaa. Mums.