Taas syödään!

Winkel 43:n omenapiirakka nautitaan tietysti kahvin ja oluen kera

Saimme viikonlopuksi vieraan Saksasta. Ohjelma piti sisällään hänen toiveestaan useita ruokailu- ja juomailuhetkiä, vintage-kauppojen ja ei-niin-vintage-kauppojen koluamista, tielaitoksenoranssin sadetakin ja sen ostamisesta koituneen suunnattoman riemun (ikävä kyllä ei ollut minun ostokseni), yhden väsyneen kanaaliajelun ja sään joka oli herkkä kuin Helsinki joulukuussa. Onneksi aurinko välillä paistoi ja kadut olivat kuivat. Bonuksena se, että ilan pimetessä ja katulamppujen syttyessä tämä kaupunki kuitenkin muuttuu kauniiksi vaikka taivaalta tulisi mitä.

Viikonlopun aikana tuli käytyä parissa uudessa ravintolassa. Amsterdamin kulinaarinen ekskursio aloitettiin kuitenkin tuosta kanaalin toiselta puolelta Winkel 43:sta. Tällä kertaa kaikki ottivat oman omenakakkuviipaleen, mikä ei välttämättä ollut pelkästään hyvä asia, etenkin kun matka jatkui vaatekauppoihin. Nooh, eipä tullut osteltua mitään, kun ähkyltään ei kyennyt mitään sovittamaan. Tästä meidän läheltä Haarlemmerstraatilta ja -dijkiltä löytyi muutama varsin mukava second hand/vintage-kauppa. Lisäksi tässä Prinsengrachtilla on yksi putiikki, jossa tehdään vanhojen mekkomallien kaavoilla uusia kolttuja.

Vieraamme on karibialaisen ruoan ystävä ja tästä inspiroituneena menimme torstai-iltana Planet Rose –ravintolaan. Se ei ollut kovin iso, mutta sitäkin kodikkaampi. Päivittäin vaihtuva menu löytyi ainostaan liitutaululta ja osa listan annoksista oli ilta yhdeksältä loppu. Alkuun valitsimme maniokkisipsejä avokadodipillä (cassavachips & avocado dip) ja pääruoaksi valikoituivat seuraavat annokset: Jerk chicken, Oxtail & dumplings ja Beef & butterbeans. Juomaksi olimme toivoneet saavamme Red Stripe -olutta, mutta sen ollessa tilapäisesti loppu tyydyimme Heinekeniin ja tamarind-mehuun. Kaikki edellä mainitut Heinekenia lukuun ottamatta olivat uusia tuttavuuksia. Ruoka oli todella herkullista, joten ei harmittanut yhtään, vaikka emme saaneet juuri sitä mitä olimme toivoneet. Hauskan lisän toi tamarind-mehu, joka oli varsin kummallisen makuista. Annokset olivat hieman liiankin runsaita, joten jälkiruokaa ei voitu edes harkita vaikka olisi tehnyt mieli. Jälkiruokalistalla olisi ollut mm. humalaisia mansikoita (Drunken strawberries) ja itsetehtyä kookosjäätelöä. Tänne mennään uudestaankin ja jälkkäriä täytyy silloin kyllä saada!

Planet Rose. Miten niin nälkä, kun kuvaakaan ei ehtinyt ottaa kun haarukka tuolla jo vilahtaa.

Perjantaina illallistimme vanhaan kirkkoon tehdyssä Bazar-ravintolassa, jossa tunnelma on ollut korviahuumaavan meluisa joka kerta. Monessa paikassa korkea mökä on ärsyttänyt; hollantilaiset todella tykkäävät huutamisesta, mutta Bazarissa se ei haittaa vaan kuuluu asiaan. Värivalot vilkkuvat, musiikki pauhaa ja ihmiset huutavat ja nauravat. Täällä todella unohtaa sen, missä kaupungissa sitä edes on, ja siitäpä syystä tästä on tullut lyhyessä ajassa lempiravintolani. Bazarissa on myös tähän astisista paikoista paras hinta-laatusuhde. Pääruoat ovat siinä 12 euron kieppeillä ja kahdelle hengelle suositeltu kasvisalkuruokalajitelma, Irfan's (10,90 e)  riittää mainosti neljälle ja sama pätee jälkiruokalajitelma Oasikseen (13 e). Pääruoat ovat myös todella runsaita, joten jälkiruoalle ei jää aina tilaa. Suosittelen kuitenkin tilaamaan sen Oasis-jälkiruokalajiltelman, vaikka olo olisi täysi. Ainahan voi tilata espresson tai rakin oloa helpottamaan.

Bazar

Lauantaina päädyimme ruokailemaan meksikolaiseen Jordaanissa sijaitsevaan Los Pilones -ravintolaan. Siellä oli sen verran pimeää, etten voi tarjoilla suttuisia kännykkäkuvia kyseisen mestan annoksista. Paikka oli aika pieni, joten onneksi olimme tajunneet tehdä pöytävarauksen etukäteen. Ruoka ei ollut mikään maata mullistava elämys, mutta varsin hauska kokemus kuitenkin. Ruokajuomana nautimme sitten ainostaan mansikkamargaritaa. Yritimme tilata kolme drinkkiä, mutta tarjoilija sai meidät taipumaan margaritakannuun. Sieltähän se sitten tuli, ainakin litran vetoinen kannu margaritaa, josta riitti noin kolme lasillista kullekin. Huhhei. Onneksi kannun oli sekoittanut varmaan joku suomalainen, tequilan maistoi vain juuri ja juuri. Parasta antia ruoan suhteen oli alkupalaksi tilatut guacamole ja tonnikaladippi. 

Sunnuntaina vieraamme halusi tehdä loput tuliaisostoksistaan ja menimme mm. olutkauppa De Bierkoningiin. Koko kauppaa pelkkää bisukkaa ja olutlaseja. Tai bisukka on kyllä todella halventava nimitys tämän kaupan tarjonnalle. Hyllymetreittäin olusia ympäri maailmaa ja tietysti sangen laaja hollantilaisen mallasjuoman valikoima. Itseäni kaupassa ilahdutti erityisesti satojen erilaisten olutlasien valikoima. Pidän kovasti siitä, että jokaiselle oluelle löytyy oma lasinsa, jotka ovat välillä siroja kuin viinilasit. 

Saisinko yhden oluen?

Kovin olivat sieviä

Sunnuntaina lounasruuasta vastasi Wagamama. Kuvassa vegenuudelikeitto, jonka maku vei melkein Singaporen food courtteihin asti. No okei, ei nyt ihan, mutta hyvää se oli, vaikka hieman ylihintaista. Kunnon nuudelikeitot ovat ruoka, jota en ole Suomesta koskaan löytänyt. Jos joku tietää mistä sellaisia saa niin vinkkejä otetaan vastaan.   

Wagamama

Varsin ruokaisa oli siis viikonlopun ohjelma. Ja helppoahan se täällä on kun tarjontaa on ties millä mitalla. Onneksi olemme onnistuneet löytämään ison tukun hyviä ravinteleita, sillä kyllä täällä niitä pahojakin on. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus tsekata yksi uusi indonesialainen mesta sekä kasvihuoneeseen rakennettu De Kas -ravintola. Ehkä seuraavaksi tavoitteeksi voisi ottaa lähikaupunkien ravintoloihin tutustumisen fillaroiden, aika pulskaksi menee tämä touhu muuten.