Reippaampaa kevättä kohti

 Kuvassa näkyvä ektoplasman näköinen aine on elämäni ensimmäinen vihersmoothie. Sen piristävästä ja raikastavasta vaikutuksesta pääsivät nauttimaan lenkkeilyharrastusta uudelleen lämmittelevä sohvaperuna, sekä yksi pärskivä flunssapotilas, eli resepti riittää mainiosti kahdelle hengelle.

Tässäpä ainesosat:

1 omena (mielellään jokin kirpeä lajike)
1 appelsiini
1 banaani
1 kourallinen mustikoita
½ sitruunan mehu (lime varmasti vielä parempi vaihtoehto)
3 kourallista tuoretta pinaattia
vichyä
muutama jääpala

Tarkoitus oli laittaa tähän vielä inkivääriä jossain muodossa, mutta se unohtui kauppaan. Sain fiksun idean mennä kauppaan suoraan lenkin päätteeksi ja vaikka ostoslistalla oli vain muutama hassu asia, oli haaste ilmeisesti liian suuri. 

Vesan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun tämän cocktailin hänelle kiikutin. Enkä sinänsä ihmettele, sillä jotenkin nuo vihersmoothiet on aina vähän etonut myös mua, mikä johtui siitä, että olen tottunut tekemään smoothiet hedelmistä ja marjoista, jolloin niistä tulee edes jossain määrin houkuttelevan näköisiä. Vihreä juoma ei nyt vain vedä luontaisesti puoleensa. Nyt tässä kaiken pääsiäismässäilyn jälkeen alkoi vain tehdä mieli jotain raikasta ja terveellistä. Ja pinaattihan on terveellisyyden lisäksi myös todella hyvää, ainakin salaatissa. Kaikesta epäluulosta huolimatta lopputulos oli varsin raikas ja makoisa, ja oliko se nyt ihmekään kun joukosta löytyi ihania raikkaita hedelmiä ja marjoja sekä se suurinpiirtein mauton pinaatti. Seuraavaksi taidan jättää banaanin pois ja lisätä sitä inkivääriä ja limeä.

Olen tässä yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahata takapuoleni lenkille vaihtelevalla menestyksellä. Se on vaan niin kumma juttu, että vaikka tietää lenkin piristävän niin välillä sinne on vaan kovin hankala mennä. Tekosyitä löytyy aina. Yritän hakea lisämotivaatiota lenkkiohjelmasta, jonka löysin netistä. Ohjelma tähtää puolimaratoniin, mutta minä en tähtää minkäänlaiseen varsinaiseen kilpailuun, haluan vain vaihtelua treenien pituuksiin ja vauhtiin. Olen juossut puolimaratonin kerran Espoon rantamaraton -tapahtumassa ja onnistuin telomaan polveni loppumetreillä. Maaliviivan näkyminen nosti fiilikset kaakkoon ja halusin vetäistä loppukirin. Virhe. Tämän hetkinen hölkkävauhtini on 8km tunnissa. Ongelma on se, että vauhti on ollut sama jo viimeiset pari vuotta, ja olisi kiva pikku hiljaa saada vauhtia lisää. Toivottavasti tästä uudesta ohjelmasta on apua. Ainoa varsinainen ongelma taitaa olla siinä, että osa lenkeistä pitäisi tehdä vaihtelevassa maastossa. Hah. Onnistuu varmasti tosi helposti täällä.