Fantsuu, biksuu ja pari lyhärinäytöstä päälle

Terkut festareilta, leffafestareilta. Oi mitä puujalkahuumoria heti alkuun. Maanantaina alkoi Imagine Fantastic Film Festival täällä Amsterdamissa. Leffat näytetään pääasiassa elokuvamuseo Eyessa, mikä tekee festarikokemuksesta varsin helpon ja mukavan. Kotiovelta matka kestää parikymmentä minuuttia. Parasta on se, että päivän saa aina aloittaa lauttamatkalla, vaikkakin vain parin minuutin mittaisella Valikoin ohjelmistosta itselleni parisenkymmentä pitkää elokuvaa ja kolmisenkymmentä lyhäriä. Olisin varmasti mennyt joka tapauksessa katsomaan uusinta kauhu-, fantasia-, ja sci-fi-elokuvaa, mutta haen Imaginesta elokuvia myös Espoo Cinén ohjelmistoon. Mukana on myös sellaisia tapauksia joita katson ihan vain omaksi ilokseni, kuten amerikkalainen indie-kauhu Resolution. Näytöksen jälkeen pidettiin keskustelutilaisuus, jossa emme saaneet tietää elokuvan budjettia, se kun olisi vaatinut ohjaajien juottamista huppeliin, mutta kuulimme nuorten ohjaajakaverusten Justin Bensonin ja Aaron Moorheadin olevan sinkkuja.

 Ilmeisesti festarin tarjonta ei ole täysin tyydyttänyt tämän fanin nälkää. Pari iltaa sitten piti festarileffojen jälkeen katsoa telkkarista vielä Mission Impossible: Ghost Protocol ja Albert Nobbs. Tuon ensimmäisen katsoin kyllä vain tuota jälkimmäistä odotellessa. Selityksen makua, tiedän. Eniten huvitti se miten paljon Samuli Edelmannin roolista puhuttiin kun leffa tuli. Olihan se siinä sen pari minuuttia ja hienosti näytti tuimalta. Kyllä lensi Suomi taas maailmankartalle ja lujaa. Itse leffa oli kyllä aikamoista tuubaa. Kovasti räjähteli ja lujaa mentiin paikasta toiseen, mutta oliko siinä joku juoni? Albert Nobbs  taasen oli varsin vahvaa henkilödraamaa. Olen aina pitänyt Glenn Closea hyvin maskuliinisena naisena, joten oli uskomatonta miten herkkä hän olikaan mieheksi pukeutuneena naisena, ainakin verrattuna Janet McTeerin Mr Pageen, joka oli varsinainen butch.

Eilen oli suunnitelmassa katsoa vain yksi festarielokuva, mutta mitäs mukavaa huomasinkaan, Eyen omassa ohjelmistossa oli Spring Breakers. Oi onnea! Tämä Harmony Korinen huuruinen uutuus näytetään myös paraikaa pyörivillä Night Visions festareilla. Spring Breakersin näytös kuten myös eilinen Resolution hieman pehmensivät Night Visions ikävääni. En tosin usko, että olisin siellä saanut viereeni noin 70-vuotiasta pariskuntaa katsomaan tätä neonväristä Skrillexin-ääniraidalla varustettua muovipainajaista.

Tänään elokuvakokemus muuttuu astetta sosiaalisemmaksi kun mukana iltanäytöksissä on tänään ja huomenna Vesa. Minulla ei sinänsä ole mitään ongelmaa katsoa elokuvia yksin. Ei niistä aina tarvitse päästä keskustelemaan kenenkään kanssa ja leffasalissa nyt ei ainakaan kavereita kaipaa. Tästä tulee myös kunnon katselupäivä; viisi näytöstä ja 21 leffaa aikavälillä 12.00-23.00, mukana kun on kaksi lyhytelokuvanäytöstä.