Turvallaan

Olen nyt viettänyt aikaa uuden harrastukseni bikram joogan parissa yhteensä kaksitoista tuntia ja fiilis on mitä mahtavin. Näyttää siltä, että tämä on juuri sellainen liikuntamuoto, jota olen etsinyt. En ole käynyt nyt edes lenkillä ollenkaan. Alkuperäinen tarkoitus oli harrastaa molempia yhtä aikaa, mutta yritän nyt ensin löytää sopivan viikkorytmin joogan kanssa ja lisätä juoksun mukaan hieman myöhemmin. Ja vaikka lenkkeillessä saa mukavasti raitista ilmaa en ole lenkkipolulle kovasti kaivannut, sillä lenkkeily on yleensä niin raskasta ettei loppupäivänä huvita enää juuri liikkua, kun taas  joogasta saan vain lisää energiaa.

Onneksi sain otettua itseäni niskasta kiinni ja mentyä ensimmäiselle tunnille. Parasta on se, että vaikka asioita tehdään ryhmässä kaikki tekevät kuitenkin ihan omaa juttuaan. Kukaan ei katso nenänvartta pitkin, vaikka homma ei menisikään joka kerta ihan putkeen. Vielä parempaa on se, että puolitoistatuntinen toimii loistavana aivojen nollaamisena. Homma on niin yksinkertainen, että jos ei keskity ei pysy pystyssä. Pari kertaa olen ollutkin melkein turvallani, sillä heti kun ajatus harhailee horjahdan. Joten parhaimpaan suoritukseen pääsee vain keskittymällä. Vaikka kuinka yrittäisi keskittyä pelkästään tunnin tapahtumiin on se välillä hankalaa. Hiki valuu suoraan silmiin samalla kun yrität saada rintakehääsi lähemmäs jalkoja pää alaspäin, siinä sitten vaistomaisesti räpyttelet ja hupsistaheijaa. Kaikki opettajat vaikuttavat varsin mukavilta ja antavat ohjeita jos jalka tai käsi taipuu väärään suuntaan. Korjauksien lisäksi he myös jakavat kehuja, naisopettajat kylläkin paljon miehiä aktiivisemmin. Vaikka olen pyrkinyt keskittymään omaan suoritukseen parhaalla mahdollisella tavalla tulee välillä tuijoteltua edistyneempiä ryhmäläisiä. Olen joutunut hillitsemään itseäni etten ole huudahtanut vau siinä vaiheessa kun joku osoittaa mieletöntä notkeutta ja ylväyttä. Ohjaajia on todella monta ja tiistaina tulikin taas uusi tyyppi, todella ystävällinen ja kiltin oloinen nuorempi mies, joka onnistui pusertamaan ainakin minusta kaiken irti. Hänen lempeä äänensä vain hoki, että jaksaa, jaksaa, jaksaa, venytä, venytä, alemmas, alemmas ja vielä alemmas. Kaikki liikesarjat tehtiin pidempinä ja tauot lyhyempinä kuin aikaisemmin.

 

Opettajat ovat ohjeistaneet myös sen, ettei vettä kannata juoda harjoitusten välissä, koska se sekoittaa keskittymistä. Aluksi vähän vierastin ajatusta, mutta nyt olen huomannut, että kun juon reilun litran vettä ja hieman suolaa noin tuntia ennen harjoitusta menee kaikki hyvin. Tunnin jälkeen yleensä teen vihersmoothien, joita olen nauttinyt tässä melkeinpä päivittäin. Tämä kuvassa näkyvä juoma sisältää appelsiiniä, puolen limen mehut, ison palan inkivääriä, pari sellerinvartta ja kaksi kourallista pinaattia. Aivan täydellisen raikas aloitus päivälle. Ihmettelen edelleen sitä, miten minä vanha sellerinvihaaja olen oppinut nauttimaan sen mausta.

Joogailun lisäksi on tällä viikolla vietetty aikaa vieraiden kanssa. Vesan vanhemmat ja kummit tulivat maanantaina ja lähtivät tänään pois. He yöpyivät hotellissa, joten vietimme aikaa yhdessä parina iltana. Tiistaina menimme Het Concertgebouw'n kuuntelemaan Beethovenin 9. sinfoniaa Rotterdamin Sinfoniaorkesterin esittämänä ja aika mahtavaltahan tuo kuulosti. En kuuntele nykyään kovinkaan paljon klassista mutta Beethoven on ollut suosikkini jo parisenkymmentä vuotta. Kellopeli Appelsiinistä se alkoi yläasteella ja sitten tuli Immortal Beloved –elokuva jossa Gary Oldman esitti Beethovenia. Fanitin Garya siinä vaiheessa enemmän kuin ketään muuta näyttelijää. Ehkä hieman liikaakin näin jälkikäteen ajatellen. Tästä taas kiitos kuului tietysti Francis Ford Coppolan Bram Stokerin Dracula –elokuvalle. Melkein satapäinen kuoro teki konserttielämyksestä täydellisen. 
 

Eilen menimme Vesan vanhempien ja kummien kanssa illalliselle yhdessä belgialaiseen Lieve-ravintolaan. Lievessä valintoja joutuu tekemään jo pöytää varatessa. Valittavana on kolme eri tunnelmaa. Valitsimme barokki-huoneen, jonka kolmen kohdan menuun kuului se, että ruokalajeja tulee useita ja ne syödään jakaen. Ruoat olisi voinut itse valita yhdeksästä alkuruoka, kahdestatoista pääruoka ja yhdeksästä jälkiruoka-annoksesta, mutta me annoimme tarjoilijan tehdä päätökset puolestamme. Ja voi että millaisia annoksia sieltä tulikaan. Ne olivat nättejä ja todella maukkaita. Oli vuohenjuusto-pähkinä-struudelia punajuurella, maailman makeinta sipulipiirasta, lammasmakkaraa, raparperisalaattia, creme brulee -täytteistä suklaakakkua ja tuulihattuja. Alkuruokien kohdalla kävi nopeasti mielessä, että ovatpa nämä aika pieniä annoksia, mutta niinhän siinä kävi että osa pääruoista jäi syömättä kun kukaan ei vaan jaksanut. Jälkiruokien kohdalla piti sitten pinnistää sen verran hyviä ne olivat.

 

Olen niin ylpeä näistä oransseista kavereista. Ne tajusivat että Kuningattaren päivä on lähellä.

Tällä viikolla on ollut mahtavan kesäinen sää ja siitähän meidän tulppaanit ovat innostuneet. Nämä oranssit kaverit iskivät ensin maanantaina nuppua esiin ja tiistaina olikin koko kukka auennut. Ei näihin vielä ihan turvalleen pääse, mutta toivotaan että loputkin kukkaset sieltä kohta innostuisivat. Kattoterassi kaipaisi kyllä pientä remonttia edelleen. Ensi viikolla Kuningattaren päivänä meille tuleekin vieraita, joten sitä ennen täytyy innostaa itsensä puutarhahommiin. Onneksi on edes oransseja kukkia esillä.

 

Vesan äiti toi nämä kauniit tulpppanit meille