Ohoi, kissoja kannella!

Kävin helmikuun lopulla äitini kanssa kissalaiva De Poezenbootissa. Se on vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin toimiva kissatalo, tai tarkemmin ottaen laiva, joka sijaitsee Singelin varrella. Paikka on auki klo 13-15 kaikkina muina päivinä paitsi keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, jolloin sen ovet ovat kokonaan kiinni. Vieraille halutaan tarjota mahdollisuus päästä tutustumaan laivaan ja rapsuttelemaan katteja, muttei liian usein, jotta otukset eivät rasitu. Koska kissalaiva on pieni ja voi ottaa kerralla vain yhteensä 30 kissaa hoteisiinsa, voisi ajatella, että onnekkaimmat kodittomat katit päätyvät tänne.  

Tässä aktiviteettikeskuksessa oli myös monta nukkumasoppea

Laiva on pieni, mutta hyvin siisti, ja vaikka paikalla oli parisenkymmentä kattia, oli sisäilma todella raikas. Ei siis haissut kissalle ollenkaan. Tästä sai kiittää vapaaehtoisten hyvää siivousjälkeä. Äitihän innokkaana kissaihmisenä lähestyi heti rohkeasti ensimmäistä karvakasaa, joka oli oven takana, ja *räps räps*, sieltä tuli kynttä ja lujaa. Jooh, kyllähän aikuisen pitäisi tietää, ettei vieraita kissoja noin vain silitellä, mutta ei sitä aina muista, kuinka arvaamattomia katit voivat olla.

Tämä valkomusta ponttooni nimeltään Koeienkat (Lehmäkissa) oli edellä mainitun hyökkäyksen takana

Meillä on ollut kotona yli kymmenen kissaa vuosien varrella ja raapijoita en muista siihen porukkaan lainkaan kuuluneen. Noh, kissalaivassa sellainen oli. Kun kiertelimme laivaa ympäri, huomasimme lukuisia käsin askarreltuja varoituslappuja kyseisestä otuksesta. Vaikka onnellinenkin kissa voi olla arvaamaton uusia tuttavuuksia kohtaan, oli tämän ylläolevan tarina se, että sitä on pahoinpidelty. Jälkikäteen luin laivan sivuilta, että valkomustan järkäleen nimi on Koeienkat, Lehmäkissa, johtuen kissan värityksestä. Se on yksi kissoista, jonka voi adoptoida rahoittamalla. Koeienkat on sen verran aggressiivinen ihmisiä kohtaan, ettei sitä voi antaa uuteen kotiin, mutta muiden kissojen kanssa se kuulemma tulee hyvin toimeen.

Nämä kaksi tuijottelivat toisiaan pitkän tovin, kunnes yhtäkkiä hyökkäsivät toisiaan kohti ja vaihtoivat paikkaa. Tuo, jonka naama näkyy, istuu ulkona. Laivassa oli monta luukkua, joista pääsi kannelle. Kansi oli verkotettu siten, etteivät katit päässeet hyppäämään kanaaliin.

Tämä taisi olla kaikista rohkein ja antoi jopa hieman rapsuttaa

Kirjava tynkäkorva, Houdini, sulatti sydämeni välittömästi

De Poezenbootissa käyminen ei maksa mitään, mutta rahaa voi lahjoittaa paikan päällä. Lahjoituksen voi tehdä myös nettisivujen kautta. Sivuilla oli myös erikseen mainittu, että he ottavat mielellään vastaan myös esimerkiksi vanhoja sanomalehtiä tai kissojen leluja. Toki kissalaivasta voi myös hankkia itselleen kissan. Tavallisen adoptoinnin lisäksi on mahdollista tukea tiettyä kissaa rahallisesti ilman, että kyseinen karvaturjake muuttaa luoksesi asumaan. Tätä vaihtoehtoa tarjotaan kissoille, jotka eivät piittaa ihmisistä tai suhtautuvat niihin aggressiivisesti tai pelokkaasti. Tuo kuvassa näkyvä Houdini oli yksi rahallisesti adoptoitavista kateista. Sivuilla sanottiin, että vaikka se saattaa vaikuttaa siltä, että se haluaisi rapsutuksia, näin ei kuitenkaan ole, vaan se pinkoo lähestyvää ihmistä karkuun tai tarttuu kynsillä kiinni.

Jos ylimääräisen rahan sijaan löytyy ylimääräistä aikaa voi alkaa myös vapaaehtoiseksi. De Poezenbootin sivuilla mainitaan, että he katsovat hyvin tarkasti kenet ottavat töihin ja painottavat sitä, että jobi pitää sisällään paljon muutakin kuin kissojen rapsuttelua, eli hiukkalaatikoiden tyhjennystä ja muuta siivoamista, ruokkimista jne.  

Yritti olla kuin minua ei olisi ollutkaan

Osa kissoista sai käyskennellä vapaasti, mutta muutamat oli suljettu isoihin häkkeihin. Häkissä taisi olla ainakin muutama sellainen, joka odotti uuteen kotiin pääsyä tai sellaisia, jotka oli juuri saapuneet laivaan.  Jokainen uusi kissa joutuu kahdeksi viikoksi karanteeniin riippumatta siitä, vaikuttaako se kipeältä vai ei.

Tairetta

Hieno paikka tuo De Poezenboot. Varmasti tulee käytyä useamminkin. Varsinaista tassuterapiaa sieltä ei juuri saanut - sen verran pelokkaita nämä kaverit olivat - mutta ei se haitannut. Kissojen touhujen seuraaminen on tarpeeksi viihdyttävää itsessään. Nyt täytyy vain tosissaan miettiä vapaaehtoiseksi ryhtymistä. Rakastan kissoja yli kaiken, mutta olen todella allerginen. Ehkä parin tunnin hengailu viikossa ei tee suurta haittaa. Tietysti täytyy ottaa selvää, minkälaista työpanosta vapaaehtoisilta odotetaan, mutta tärkeää työtä se ainakin on.