keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Tyhmästä päästä kärsii koko juurikasvu

Hei olen John Friedan Extra Light Beige Blond, vai pitäisikö sanoa KINUSKITOFFEE –hiusväri? Pitäisi ihmisen jo tässä vaiheessa tietää paremmin mitä beige tarkoittaa. Ajattelin vain että vaalea ja kuvassa olikin tosi kirkas vaalea (kyllä, tiedän ettei se väri ole koskaan sama kuin paketin kyljessä). Sopii mainiosti yhteen kylmän vaalean kanssa. Tsubbiduu. Olin ennen vannoutunut kotivärjääjä. (eli köyhä opiskelija). Vai pitäisikö sanoa varsinainen kotiparturi. Olen saksinut omaa tukkaa kerran jos toisenkin, välillä onnistunein tuloksin ja välillä homma on loppunut armottomaan kiroiluun tai itkuun. Otsatukan leikkuu onnistuu yleensä, suurempi murhe tulee siitä kun muistaa, ettei se otsis nyt aina niin hauska olekaan, ainakaan liian leveästi leikattu Spock-otsis ja kyllähän sen kasvattaminen kestää sitten aika pirun kauan ja onhan se tosi kätevä maassa jossa tuulee melkein koko ajan. Tämän vaalean polkan kanssa pitää tosin olla tosi varovainen,  kun otsista leikkailee, muuten sitä alkaa näyttämään kovin helposti Prinssi Rohkealta.

Ulkoistin hiuspalvelut kokonaan kampaajan käsittelyyn tuossa nelisen vuotta sitten. Syy oli se, että kerrankin löytyi niin upea kampaamo, että en enää halunnut söhertää itse värien ja saksien kanssa. Ensikohtaaminen uudessa kampaamossa alkoi kyllä niin, että olin halunnut kuukautta aiemmin mustasta polkkatukasta blondin ja käynyt jo yhden kerran toisella kampaajalla. Siellä väriä ei saatu tarpeeksi kerralla pois, joten päätin ryhtyä itse tuumasta toimeen. Olen pari kertaa tehnyt ihan onnistuneen värinpoiston ja siirtymisen blondiksi kotikonstein mutta tällä kertaa se ei vain onnistunut. Eli kun ensimmäistä kertaa istuin Snazzyn tuoliin oli tukassa kaikkia mahdollisia värejä vaaleasta keltaiseen, oranssiin ruskeaan ja mustaan. Lisäksi se oli ihan räjähtäneessä kunnossa. Kampaaja ei kuitenkaan alkanut syyttämään solvauksia vaan jatkoi vaalennusprosessia. Lopulta kun toivottu väri saavutettiin kävin ilolla aina värjäyttämässä juurikasvua siellä tasaisen epätasaisin väliajoin. Lupasin kampaajalle käsi Seiskan päällä, että en värjää tukkaani itse niin kauan kuin siellä käyn. Yhden epäonnistuneen omatoimisen hiustenlyhennyskerran jälkeen lupasin etten myöskään enää saksi hiuksiani itse. Siihen lupaukseen tarvittiin tosiaan ensin kotikampaamo ja Nalle Puh –hiustenleikkuukone, yksi hupsis ja paljon  paljon kiroilua. Pyhät kampaamolupaukset pitivät ja neljä iloista vuotta hyvännäköisen tukan kanssa menivät mukavasti.

Sitten muutimme Amsterdamiin. Olin jo etukäteen kuullut paljon kamalia asioita paikallisista kampaajista. Okei, pakkohan täällä on olla hyviäkin, mutta en ole sellaisista kuullut. Ystäväni joka on asunut täällä pari vuotta löysi juuri hyvän kampaajan mutta sellaisen joka ei värjää hiuksia.

Juurikasvu alkoi kuitenkin näyttämään karsealta tuossa jokin aika sitten, joten ei muuta kuin hiusväriä ostamaan. Tehtävä osoittautui odotettua vaikeammaksi sillä oikeaa väriä ei löytynyt. Hiuksissani on pieni tuhkan vivahde, mutta en ole onnistunut löytämään kyseisiä kylmään taittuvia värejä. Hollantilaisilla on usein ruskeat tai punertavat hiukset, joten huonostihan se kylmä vaalea silloin käy. Käteen tarttui lopulta John Friedan Extra Light Beige Blonde –väri. Näytti varsin neutraalilta. Tilasin kyllä äidiltäni Suomesta yhden toisen kylmään taittuvan värin. Emmin sitten näiden kahden välillä.

Lopulta päädyin tähän John Frieda –tuotteeseen. Ajattelin, että se voisi kenties snadisti vaalentaa maantienharmaata väriäni ja tuoda hieman värisävyä tuohon vaaleaan latvaan, jolloin kokonaisuus näyttäisi tasapainoisemmalta. Levitin värin tyveen 20 minuutiksi ja laitoin loput väristä latvoihin viimeiseksi 10 minuutiksi, jättäen kuitenkin kaikista kuivimman latvan ilman värikäsittelyä. Puoli tuntia myöhemmin huuhtelin värin ja laitoin vielä hopeashampoon 10 minuutiksi päähän. Lopputulos: juurikasvu toffee, latvat edelleen tuhkanvaaleat. Meni siis juuri niin kuin pitikin. Kyllä tuli ikävä tuttua kampaajaa.

Jaa, että missä kuvatodisteet? No ei ole. Että joudutte nyt vain uskomaan tämän tarinan todeksi ilman kuvia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti