"Siitähän tuli ihan oikea tatuointi."

Äiti oli tosiaan kylässä viime viikonloppuna. Tälläkään kertaa tuliaisia ei oltu unohdettu. Mukana tuli pakollisen Jallun lisäksi vastailmestynyt Tammen julkaisema Naisen iholla – 32 tarinaa tatuoinneista –kirja sekä tämä kaunis tulppaanikimppu, joka kyllä otettiin matkaan vasta rautatieasemalta, mutta ihana se silti on. Halusin tuon kirjan heti kun näin siitä muutamia otteita. Naisen iholla esittelee eri-ikäisiä tatuoituja naisia. Kuvat ovat aivan upeita ja naisten tarinat kiinnostavia. Mukana on melkein päästä varpaisiin tatuoituja naisia sekä muutamia joilla on vain yksi tai kaksi kuvaa. Ikäjakauma naisilla on 16-63. 

Minulla on kolme/neljä kuvaa. Yksi on siis sellainen, jolla on peitetty aiempi kuva. Kaksi ensimmäistä hankin 18-vuotiaana. Oltiin Etelä-Pohjanmaalla ja kaverini poikaystävän kaverin luo oli tulossa kylään vanhempi tatuoijamies, jonka piti olla todella hyvä. Jotain palkintojakin oli kuulemma joskus voittanut. Operaatio tapahtui keittiössä ja nojasin johonkin keittiöjakkaraan. Tatuoija oli +60vuotias keuhkotautinen kaveri, joka köhi keuhkojaan pihalle kerran jos toisenkin ja poltti tietysti tupakkaa ketjussa. Tämä ei minua kuitenkaan säikäyttänyt. Halusin hakkauttaa lonkkaani pienen vänkyrän, joka oli leijonan horoskooppimerkin kuvio. Tatuoija halusi lisätä teokseen tulenlieskoja kuvastamaan leijonan elementtiä ja tuomaan kuvaan lisää tekstuuria. Ajattelin tuolloin, että kuvilla täytyy olla jokin todella läheinen tarkoitus, joten mentiin sitten horoskooppiaiheella. Syvällistä. Miehellä ei ollut hinnastoa vaan siinä sitten neuvoteltiin. Minulla taisi olla budjettina 300 markkaa ja sain sillä neuvoteltua vielä kaupanpäällisen. Selasin paikan päällä herran kansioita ja löysin sieltä leppäkertun. En edes enää muista miksi sen halusin, mutta herra Keuhkosyöpä lupasi sen minulle samaan hintaan. Lonkka on muuten harvinaisen kivulias kohta, eikä se nilkkakaan kovin miellyttävä ollut. Molemmat kuvat olivat kuitenkin niin pieniä ettei niihin mennyt kuin puolisen tuntia yhteensä. Silloin kun otin kuvat en ollut juurikaan nähnyt livenä hienoja tatuointeja ja olin todella ylpeä omistani.

Pari vuotta myöhemmin sama herra Keuhkosyöpä saapui taas kaupunkiin. Silloinen poikaystäväni oli menossa tatuoitavaksi ja sain sitten idean että minä haluan kolmannen kuvan. Valitsin leijonanpääkuvan kovassa kiireessä ja halusin sen lapaan. Taas sitä oltiin jonkun kotona kuvaa ottamassa. Tällä kertaa kuitenkin olohuoneessa keittiön sijaan. Ei mennyt kuin vuosi tai pari kun kyseinen kuva alkoi harmittaa ja tuntua rumalta. No omapa oli vika, kun hätiköidyn ratkaisun tein. Olin kuitenkin useamman vuoden opiskelijana/osa-aikatöissä eikä minulla ollut rahaa hankkia peittokuvaa. Kun sain vakituisen työpaikan vuoden 2010 lopulla päätin tehdä asialle vihdoin jotain ja marssin tatuoijalle. Tällä kertaa halusin varmistaa että saan kauniin kuvan.  Etsin paikkaa pitkään ja lopulta päädyin erääseen helsinkiläiseen lafkaan, jota piti kaksi miekkosta. He olivat nettisivuillaan mainostaneet, että paikalle voi lampsia keskustelemaan ex tempore ja minähän sen tein. Voi niitä hämmästyneitä katseita. Selitin asiani ja sitten katsottiin kuvaa. Vanhempi herroista tutki kuvaa ja mutisi jotain epämääräistä sen tummuudesta, kyseli vielä mitä olin ajatellut uudeksi kuvaksi. Kerroin haluavani siihen kauniin lootuksen kukan, johon hän totesi ettei onnistu ilman vanhan kuvan laserointia. Yritin tiedustella voisiko laseroinnin tehdä liikkeessä. Seurasi lisää epämääräistä mutinaa ja lopulta hän sanoi, että kyllähän heillä se laite on, mutta mielellään ei sitä käytä ja että monta kertaa täytyy poistaa ennen kuin uuden kuvan voi laittaa. Lopulta noin kymmentä minuuttia myöhemmin istuin takahuoneessa jakkaralla ja asettelin aurinkolaseja päähäni. Voi että se sattui! Suosittelen lämpimästi kaikkia tatuointia harkitsevia miettimään kunnolla minkälaisen kuvan haluavat sillä se poistaminen on huomattavasti tuskallisempaa kuin itse kuvan teko. Kävipä nimittäin niin, että jouduin käymään laseroitavana yhteensä kolme tuskallista kertaa. Sitä palaneen nahkan käryä ei muuten hetkessä unohda. Bonuksena tuli astetta pidempi suhde kyseisen tatuointimestan kanssa. Kertojen välillä piti odotella aina vähintään kahdeksan viikkoa. Viimeisen laseroinnin ja tatuoinnin välillä piti olla vielä hieman pidempi aika, jotta iho ehti kunnolla parantua.

Lopulta se onnellinen päivä koitti syyskuussa 2011 ja uutta kuvaa päästiin tekemään. En vienyt mukanani mitään mallia, joten kuva suunniteltiin paikan päällä kokonaan. Joka kerta kun olen käynyt tatuointiliikkeessä on siellä soinut raskas rokki tai metallimusiikki, joten toivoin näin käyvän nytkin. Kunnon räminä pitäisi tatuointineulan äänen taustalla. Mutta eipä mitä, tatuointitaiteilija halusi kuunnella Alicia Keys’siä ja Mariah Careyta sekä hieman vielä Celine Dionia. Kyllä. En kuitenkaan uskaltanut väittää vastaan. Tatuointiliike on nimittäin yksi niistä harvoista paikoista, joissa en halua ajautua tappeluun tai edes pieneen erimielisyyteen. Kolme hyvin tuskallista tuntia myöhemmin kuva oli valmis. Ja voi että se oli upea. ”Siitähän tuli ihan oikea tatuointi”, tokaisi kuvan tehnyt herrakin, minkä koin tarkoittavan että molemmat olimme kovin tyytyväisiä lopputulokseen.

Valitsin lootuksen, koska se on kaunis. Olin katsellut rumaa leijonatatskaa niin kauan, että sen päällä piti saada jotain upeaa. Merkityksiähän violetille lootukselle löytyy useita. Se voi tarkoittaa uutta alkua, positiivista ajattelua ja menestystä. Tähän nykytilanteeseen nuo asiat kyllä sopivatkin. Sen takia onkin hauskaa, että siinä vaiheessa kun hankin lootukseni ei minulla ollut hajuakaan siitä, että muuttaisin vain puoltatoista vuotta myöhemmin uuteen maahan, mikä on myös uusi alku. Tämä uusi tilanne ei kuitenkaan ole mitenkään helppo työnhakuineen ja muine asioineen joten positiivinen ajattelu on tärkeää. Ja jonkinlaista menestystähän sitä aina toivoo. Tässäpä tuli minun tatuointitarinani. Jatkoa seuraa varmasti, sillä olen miettinyt uuden kuvan aihetta jo pidemmän aikaa ja nyt olen ehkä löytänyt tatuointitaiteilijan jonka hyppysiin haluaisin joutua. Hän on Guen Douglas, aivan ihastuttavan tuntuinen nainen joka tekee mielettömän söpöjä eläinhahmoja, erityisesti kiinnitin huomiota kissa-aiheisiin. Hän vain näyttää olemaan sen verran hyvä työssään, että jonotus menee tuonne syksyyn vähintään. Noh, ainakin on aikaa laittaa rahaa säästöön ja onneksi minulla ei ole mikään kiire asian suhteen.