Keväinen ja rokkaava Pariisi

Kävimme Vesan kanssa testaamassa keväisen Pariisin. Pääsyy reissuun oli tosiaan Yeah Yeah Yeahsin konsertti, jonka päälle otimme vielä parin päivän kaupunkiloman. Reissu alkoi keskiviikkoaamuna Amsterdamin rautatieaseamalta, josta Thalys-juna vei meidät määränpäähän Gare du Nordin -asemalle reilussa kolmessa tunnissa. Junamatka maksoi noin sata euroa, mitä pitäisi hyvinkin kohtuuhintaisena. Me tosin ostimme nuo liput jo helmikuussa, eli mitä myöhemmin liput ostaa sitä kalliimmaksi ne tulevat. Junailu on toki vielä rutkasti helpompaa kuin lentäminen. Kyytiin voi vain hypätä, eikä tarvitse jonottaa laukkuhihnalle tai turvatarkastukseen. Passejakaan ei kukaan kysynyt missään vaiheessa. Ne olivat toki mukana, sillä periaatteessa niistä olisi joku voinut olla kiinnostunut. Thalys suhautti Gare du Nordin asemalle, josta kävelimme kymmenessä minuutissa majapaikkaamme 9Hoteliin, joka valikoitui kaverin suosituksesta. Sijainti olikin todella hyvä, huone oli pieni mutta siisti, ympäristö rauhallinen ja aamiainen maukas sisältäen mm. croissanteja, patonkia, hyvää juustoa ja espressoa tai lattea vastajauhetuista pavuista. Suoraan sanottuna en löydä mitään kritisoitavaa kyseisestä majapaikasta.

Purimme laukut ja lähdimme tutkimaan kaupunkia. Keskiviikon illallispaikaksi valikoitui Breakfast in America -niminen hampurilaisbaari. Tiedän, Pariisi ja ranskalainen keittiö ja me valitsimme hampparit. Aika monessa kivassa paikassa tuntui olevan kaksi kattausta ja ravintola kiinni siinä välissä, joista jälkimmäinen alkoi klo 19. Keikkapaikalla taasen piti olla jo viimeistään kasin pintaan. Toisaalta, matkalla kohti tätä mestaa ohitimme aika monta aukiolevaa kivan näköistä ravintelia. Kyseinen hampurilaisbaari oli kuitenkin varsin mainio. Pihvi oli murea, pekaanipähkinäpiirakka makea ja Dr Pepper superkylmää. Safkan jälkeen kävelimme vielä kaupungilla ennen keikkapaikalle menoa. 

Keikka alkoi siinä puoliysin aikoihin. Ensin lavalla astui lämppäri Bosnian Rainbows, josta en ollut koskaan kuullutkaan, ja vasta jälkikäteen huomasin että siinähän oli lavalla The Mars Voltan Omar Rodríguez-López ja Deantoni Parks. Solisti Teri Gender Bender veteli lavaa ympäri kuin riivattu.  Levyä en ostaisi, mutta livenä toimi paremmin kuin hyvin ja yleisö oli jo tässä vaiheessa iltaa ihan fiiliksissä. Illan pääesiintyjä kuitenkin räjäytti katsomon mahtavan show'llaan. Suurin osa biisitoiveistakin toteutui 90 minuuttisessa kokonaisuudessa. On se Karen O vaan upea. Melkein tekisi mieli ostaa lippu myös bändin Amsterdamin keikalle. Konsertissa ei ollut mitään ylimääräisiä kommervinkkejä, pelkkää menevää rokkia ja sopiva setti, johon oli valittu biisejä kaikilta levyiltä.

Keikkapäivän jälkeen torstaina aloitimme kaupunkiin tutustumisen. Ensimmäisenä steppailimme hotellilta Notre Damelle, josta tämä pulukuvakin on. Siellä olikin astetta ilkeämpiä pulusia, sillä yksi niistä päätti sontia Vesan upouudelle paidalle. Tästä koettelemuksesta onneksi kuitenkin selvittiin.

Notre Damella kävi aikamoinen kuhina. Emme edes harkinneet sisätiloihin jonottamista vaan meille riitti mainiosti rakennuksen tarkastelu ulkopuolelta. Jono oli useita satoja metrejä pitkä ja ihmiset siinä sen verran leipääntyneen näköisiä, että varmasti olisi vierähtänyt pitempikin tovi ja meidän tarkoitus oli nähdä mahdollisimman monta paikkaa torstain aikana. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli se, että maanpinnalta eivät gargoylet näkyneet kovin hyvin eikä meikäläisen kameralla niitä hirveesti zuumailtu.

Turvallisuusasiat oli hoidettu Pariisissa näin. En tiedä oliko tämä ihan normaali käytäntö, mutta tuli lähinnä mieleen, että kaikkien paikallaolijoiden turvallisuus oli todella vaarassa. Näitä kavereita ei tosin näkynyt muualla kuin Notre Damessa. Kyllähän noilla aseilla olisi tarpeen tullen pistetty vaikka koko katedraalin edusta matalaksi.

Kellot soivat, mutta kyttyräselkäistä soittajaa ei tuonne alas asti näkynyt.Vaikuttava rakennus kaikin puolin. Yksityiskohtien määrä oli kyllä päätähuimaava. Kiersimme Notre Damen ympäri ja jatkoimme matkaa.
 

Notre Damelta kävelimme ensin lounaalle ja sitten Musée d'Orsaylle, joka olikin ainoa museo, jossa kävimme sisällä asti. Rakennus oli aivan kertakaikkisen upea ja niin oli siellä nähty näyttelykin:
"L'ange du bizarre. Le romantisme noir de Goya à Max Ernst". Tällaiselle kauhuelokuvafriikille aivan täydellinen näyttely. Varsinaiselle museokokoelmalle ei tosin jäänyt enää mustan romantiikan jälkeen energiaa.

Musée d'Orsaylta päätimme jatkaa vielä Eiffel-tornille asti, olihan sinne enää 2,5 km matkaa tässä vaiheessa. Matkanvarrella spottasin muun muassa tämän juuri naimisiinmenneen pariskunnan. Tuo puku oli todella kaunis.

Siinä se nyt on ja olihan tuo komea. Ja turisteja piisasi.  Tätäkin tosin ihailimme ainoastaan maantasosta. Mietittiin tässä vaiheessa, että jos oltaisiin tultu tänne vaikka bussilla, eikä kävelty siinä vaiheessa jo kilometrikaupalla, olisi voinut olla hauskaa kävellä tuonne ne portaat, mutta jalat olivat niin muusia ettei ajatus portaiden noususta tuntunut mitenkään mahdolliselta. Onhan tuonne tietysti myös hissi, mutta jono oli varmaan yhtä pitkä kuin tuo torni. Seli, seli ja matka jatkuu.

Tässä vielä toisenlainen Eiffel-torni, joka maassa makaili. Eiffelin jälkeen päätimme hypätä metroon ja mennä takaisin Notre Damen kulmille ja etsiä ravintolaa Latinalaiskorttelien suunnalta. Nälkä oli jo aika melkoinen ja päädyimme lopulta turistiravintolaan, jonka ruoka oli ihan menettelevää, mutta ei mikään kulinaarinen riemuvoitto. En edes muista paikan nimeä. Yleensä yritämme etsiä etukäteen kiinnostavia ravintoloita, mutta päätimme jättää torstain iltasuunnitelmat avoimiksi, jotta voisimme tutkia kaupunkia juuri sen verran miltä tuntuu. Ja kyllähän me ehdimmekin nähdän yhden päivän aikana yhtä sun toista.

Ravintolan jälkeen halusimme vielä kierrellä hieman lisää ja ottaa kuvia öisestä Pariisista ja se olikin loistava idea sillä kaupunki oli entistä kauniimpi. Siellä me könysimme sillalla vierekkäin, jotta saimme kameran tukevasti sillan kaiteelle ja valotusajan säädettyä tarpeeksi pitkäksi. Muutama otos onnistuikin varsin hyvin. 


Tämä ylläoleva kuva taitaa olla suosikkini kaikista ottamistani kuvista. Autosta näkyy vain ajovalot ja Eiffel-tornin valo kajastaa kivasti taustalla. Sillankaidetta voisi toki näkyvä vähän vähemmän tuossa oikealla, mutta eipä tuo nyt haittaa.
 

Perjantaina päätimme kävellä hieman vähemmän ja suuntasimme hotellilta Montmartelle ja Sacré Cœurin basilikalle. Nousu ei onneksi ollut kovin rankka, mutta sää oli jopa edellistä päivää pilvisempi ja välillä tuli myös vettä. Tästä huolimatta turisteja oli täälläkin ihan riittämiin. Kävimme myös sisällä kirkossa. Jumalanpalvelus oli menossa paraikaa, mutta se ei häirinnyt osaa turisteista, jotka siellä räpsivät innoistaan kuvia salamavalon kera. 

Tässä parivuotiaan taidonnäytettä siitä, ettei tuo nousu ole juttu eikä mikään.

Seuraava kohde olikin sitten Amélie-elokuvasta tuttu kahvila-ravintola Café de 2 Moulins. Kyllä, me todellakin teimme kaikki mahdolliset turistiasiat mitä kuvitella saattaa. Onneksi elokuvan ilmestymisestä on kulunut aikaa jo jokin tovi, ja kahvilassa oli suhteellisen rauhallista. Söimme täällä lounasta ja  ruoka oli oikein hyvää. Täällä saimme osaksemme koko reissun parasta asiakaspalvelua nuorelta naistarjoilijalta. Hänellä ei kuitenkaan ollut musta polkkatukka.

Päivällä katu oli niin tukossa, ettei kuvia saanut otettua, joten palasimme sitten illalla kuvanottoa varten. Kuten näkyy tämä on otettu ilman tukea, joten tunnelma on hieman tärähtänyt. Tämä kuva on otettu sen jälkeen, kun olimme käyneet illallistamassa varsin mainiossa La Balançoire -ravintolassa, jonne olimme tehneet jo etukäteen pöytävarauksen. Emme tosin suosittele Jackie Chan -pihviä, jonka Vesa valitsi. Muilta osin ruoka oli loistavaa. Tällainen annoskateudesta kärsivä ihminen arvosti alkupala- ja jälkiruokalajitelmaa todella paljon.

Kävelimme vielä Moulin Rougen ohi ottamaan turistikuvia. Tässä välissä tuli vielä käytyä varsin hauskassa pikku kuppilassa Chez Camillessa, Montmartella sekin. Mojitot olivat maukkaita ja baarihenkilökunnan tekemiset vähintäänkin kiinnostavia. Baarissa oli iso nyrkkeilysäkki, jota baarimikot päättivät alkaa kunnostamaan kesken iltaa. Meidän käsityksen mukaan he survoivat ison kasan löytötavaravaatteita säkin sisään.

Moulin Rougen vieressä oli tällainen tuuliritilä, jossa turistit ottivat toisistaan kuvia. Luonnollisesti suurin osa oli naisia hameissansa yrittämässä tavoittaa jotain Marilynmäistä, mutta löytyi sieltä myös tämä miekkonen. Tyylinäyte tässä ei ole kovin Marilyn, mutta tyttöystävä tuossa näyttää varsin tyytyväiseltä miehensä poseeraukseen.

Näihin tunnelmiin loppuu tämä raportti, jonka loppukommenttina voi todeta, että vaikka tämä oli meille molemmille ensimmäinen reissu Pariisiin ei se varmasti ollut viimeinen. Ensi kerralla voi kaupungista yrittää vaikka löytää jotain muutakin kuin ne kaikki ilmeisimmät turistikohteet.