Vierivä keittiö ei sammaloidu

Sisäänkäynnin edessä oli luonnollisesti autoja

Parin viikon takainen Pariisin-reissu päättyi lauantaina, mutta viikonlopun hauskuudet eivät vielä siihen loppuneetkaan, sillä lähdimme heti kotiin palattua ruokafestivaali Rollende Keukensiin, joka järjestettiin Westergasfabriekin alueella 9.-12.5. Rullaavat keittiöt on siis ruokafestivaali, jossa murkinansa voi ostaa autoista, perävaunuista, pakettiautoista, kuorma-autojen lavoilta, asuntovaunuista... Ruoan valmistus tapahtui avotulella,  nuotiolla, padassa, savustuspöntöissä, valurautapannuissa, kiviuunissa ja ties missä. Tarjonta ruokapuolella oli todella laaja ja käsitti kaiken mahdollisen churrojen ja ostereiden väliltä.
 

Paikalla oli myös live-musiikkia. Lavoja oli useita ja osa esiintyjistä selvisi varsin hyvin ilman varsinaista lavaa. Baaria pitäneet nuoret kundit esimerkiksi beatboxasivat baarin tiskillä juomasekoitusten teon välissä. Suosikkini oli kuitenkin traktorin kyydissä LP-levyjä soittanut vanhempi herrasmies-DJ, tai toiset vanhemmat setäset, jotka soittelivat akustista kitaraa nuotiolla lasten tanssiessa ympärillä. Paikalla oli paljon laittautuneita parikymppisiä, mutta tämä ei todellakaan ollut pelkästään nuorisotapahtuma, vaan ikäskaala oli hyvin laaja ihan vauvasta vaariin. Vaikka sää oli kylmä oli tunnelma varsin lämminhenkinen ja symppis. Kaikenlaiset ja ikäiset ihmiset siellä sulassa sovussa nauttivat tarjonnasta.

Tässä ainoa ottamani annoskuva, jossa siis japanilaisia pannukakkuja (poffertjes)

Parasta Rollende Keukensissa kuitenkin oli ruoka, sillä se oli todella hyvää ja kohtuuhintaista eli siinä 5 euron kieppeillä. Annokset olivat aika pieniä, mikä mahdollisti mahdollisimman monen muonan maistelun. Me ostimme aina yhdestä kojusta yhden annoksen ja jaoimme sen. Söimme ainakin tacoja, churroja, ylikypsää possua, rapeaa ankkaa vesimelonin kanssa, grillikylkeä, couscosia, souvlakia, taivaallisen hyvää kasvis-gyrosta pitalla, japanilaisia pannukakkusia, hollantilaisia pannukakkusia, pizzaa ja varmasti vielä jotain minkä jo unohdin. Kaikki annokset näyttivät ja maistuivat hyviltä. Pidin erityisesti siitä, että ruoka oli hyvin valmistettua, mutta ei kuitenkaan mitään turhaa hienostelua, vaikka listalta todellakin löytyi myös hummeria ja ostereita.

 Tässä tehdään ruokaa koko perheen voimin. Takana näkyy kokonainen possu vartaassa.

Ainoa huono puoli oli sää. Oli ihan pirun kylmä, satoi vettä ja tuuli todella voimakkaasti. Todella moni oli pukeutunut lämpimästi, eikä edes vesisade tuntunut festarikävijöitä haittaavan. Me palelevat suomalaiset kyllä häivyimme parissa tunnissa. Mutta palasimme sunnuntaina runsaamman vaatetuksen kera. Ihmettelin jossain vaiheessa sitä, miksi täällä Hollannissa myydää joka paikassa todella paksuja talvitakkeja, ja vielä enemmän sitä miksi ihmiset niitä pitävät, kun täällä kuitenkin on kovia pakkasia harvoin, mutta tässä kevään aikana olen ymmärtänyt asian laidan. Hollantilaiset haluavat olla ulkona ja jotta siellä ulkona voi istuskella terdellä tai festareilla tarvitaan tarpeeksi lämpimät vaatteet.
 

Bar Moustachen Mr Moustache, olettaisin.

Tässä oli tyyliä; traktori, partasetä ja älppärit

 Lauantaina tämä partasetä soitteli lungia jatsia ja sunnuntai-iltana samasta paikasta löytyi nuorempi jamppa, joka oli saanut kunnon bileet pystyyn traktorin ympärille.

Astetta hienompi kaljateltta

Rollende Keukensista tuli välittömästi suosikkitapahtuma, johon menemme varmasti myös ensi vuonna. Hyvää ruokaa ja juomaa todella uniikissa miljöössä, täydellinen yhtälö. Mahtavaa oli se, että vaikka kaikki ruokapisteet olivat omannäköisiään tuli niistä yhdessä täydellinen Carnivale-tunnelma. Mahtavaa oli myös katsoa kuinka sopuisasti eri ihmisryhmät tulivat tuolla toimeen. Ja kaikki meni oikein hyvin ilman hysteeristä järjestyksenvalvojapartiointia, mihin Suomessa on tottunut. Olihan siellä niitäkin, mutta he keskittyivät liikenteenohjaamiseen sisäänkäynnin luona. Eikä täällä tosiaan olekaan samanlaisia rajoitteita. Eli ruokien ja juomien kanssa sai vapaasti kulkea alueella, eikä kukaan puuttunut festarikansan omien juomien nauttimiseenkaan millään lailla.
 

 Tämä klapikoppi tuo mieleen Twin Peaksin Log Ladyn.

Alue näytti parhaat puolensa illan hämärryttyä ja fiilis todellakin oli yhtä taianomainen kuin Carnivàle-sarjassa. Näpit olivat ikävä kyllä illalla jo sen verran kohmeessa, etten kyennyt enää ikuistamaan näitä hetkiä. Tämä hieman harmitti, sillä rakastan tuollaista vanhan ajan karnevaalitunnelmaa todella paljon.