Yeah Yeah Yeahs, se on Pariisiin notta moro!

Olen tottunut siihen, että kiireessä aika menee kovin äkkiä, mutta tämä kevät on osoittanut, että aika menee ihan yhtä nopeasti vaikkei tekisi juuri mitään. Tai siis muuta kuin tutustuu uuteen kotikaupunkiinsa ja käy parilla leffafestarilla, sillä siinä se on hyvin pitkälti ollut, minun tekemiseni tammikuun ja huhtikuun välillä. Toisaalta, en usko, että tämä alkuvuosi työttömänä olisi ollut ihan yhtä nopealta tuntuva jos olisin viettänyt sen Tapiolassa. No joka tapauksessa on ihan käsittämätöntä että nyt on jo toukokuu. 

Ja onpa tämäkin kuu jo niin pitkällä, että huomenna koittaa kauan odotettu Yeah Yeah Yeahsin keikka, ja samalla retkemme Pariisiin. Konsertti on ainoa etukäteen suunniteltu ohjelmanumero koko reissulle. Tai on meillä yksi ravintolavaraus tehtynä. Huomasin vasta varauksen tekemisen jälkeen, että siinähän on sopivasti vielä puolivuotishääpäivä. Julistankin täten Pariisin matkamme romanttiseksi puolivuotishääpäivämatkaksi.

Ai että odotan tuota huomista keikkaa. Onhan tässä jo viitisen vuotta odoteltu kyseisen bändin näkemistä livenä. Karen O on vaan niin mahtava eikä bändiltä taida löytyä yhtään huonoa biisiäkään. Loistavia sen sijaan löytyy ainakin parisenkymmentä. Viime aikoina on toki pitänyt kuunnella uusinta Mosquito-levyä, mutta kaikkia aiempien levyjen biisit otetaan myös ilolla vastaan. Ihokarvat nousevat jo valmiiksi pystyyn, kun kuvittelen vaikka Sacrilegen kuulemista livenä tai Mapsin tai Cheated Heartsin tai Soft Shockin tai...

Siinä, että ensimmäistä kertaa matkustaa uuteen kaupunkiin on aina se hyvä puoli, että mitä tahansa näetkin et ole koskaan nähnyt sitä aiemmin. Tai no Pariisin osalta on aika moni asia nähty kuvista tai elävistä sellaisista. Joten paljon uusia asioita on ainakin luvassa. Pientä suunnittelua täytyy toki tehdä ja kaupungin kartta ladata puhelimeen, jotta osaamme ainakin rautatieaseamalta hotellille näin ensi alkuun. Huominen menee keikan kanssa, mutta torstai ja perjantai ovat sitten täysin vapaalle haahuilulle pyhitettyjä päiviä. Toivottavasti päädymme kivoihin paikkoihin.

Asia mitä en edelleenkään kunnolla sisäistä on se, että juna vie meidät täältä Pariisiin reilussa kolmessa tunnissa. Ei typeriä turvatarkastusjonoja tai puhelimen sulkemisia vaan hops vaan ja junaan. Matkapahoinvointilääke lähtee kyllä mukaan, koska kaveri vinkkasi, että 400km tuntivauhtia etenevä Thalys keinuu ajoittain etovasti.

Odotan kyllä innolla sitä millaisen fiiliksen saan irti Pariisista. En ole koskaan oikein kokenut tarvetta päästä sinne. Tarve syntyi vasta Yeah Yeah Yeahsista ja siitä että luulimme aluksi, ettei bändi esiinny täällä Amsterdamissa ollenkaan. Pidän kyllä Euroopassa matkustamisesta, ja olen ihastunut moneen Pariisia käsittelevään leffaan, mutta siitä huolimatta itse kaupungin kokeminen ei ole tuntunut tarpeelliselta. Joten anna tulla Pariisi, näytä parhaat puolesi!