Siinä se oli pöydällä. Punainen ja luottokortin kokoinen. Sen olisi voinut taittaa joko isoksi tai pienemmäksi. Sitten se vietiin pois.
Kun yritys saada kohtuuhintainen puhelinliittymä netin kautta epäonnistui alistuimme kohtaloomme ja menimme ylihintaisen Vodafonen liikkeeseen vakaana aikomuksena saada puhelinliittymä. Kaikki alkoi lupaavasti.
- Onko teillä hollantilainen tili olemassa?
- On.
-Hienoa.
- Saisinko nähdä passin tai muun henkilöllisyystodistuksen?
- Toki.
Siinä sitten taas katsomme kuinka tietojamme näpytellään järjestelmään.
- Haluaisitteko kahvia, teetä tai cappuccinoa?
- Ei kiitos, juuri käytiin kahvilla.
Näpy, näpy.
- Pieni vai iso SIM-kortti?
- Joo sellainen micro-SIM, kiitos.
Innostuksella ei ollut rajaa, kun myyjä toi SIMit tiskiin.
- Sitten vielä yksi kysymys, saisinko debet-kortin tähän?
- Ei meillä ole sitä vielä, mutta tämä tilinumero on kyllä.
- Tähän tarvitaan debet-kortti.
- Eikö ulkomainen luottokortti kävisi?
- Ei.
No niin kiitos ja hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti