Tunnustuksia

Tämä ei ole enää ihastusta, tämä on rakkautta. Amsterdam. Kun ensimmäisen kerran saavuin tähän kaupunkiin en voinut uskoa öisiä kanaalinäkymiä todeksi. Odotin koko ajan että jonkin kulman takaa paljastaa kaiken olevan vain osa lavastetta. Sen jälkeen kun päätimme muuttaa tänne ovat tunteet menneet laidasta laitaan. Välillä muutto tuntui maailman parhaalta ajatukselta ja toisena hetkenä todella suurelta virheeltä. Yksi syy empiseen varmasti oli se, etten tuntenut tulevaa kotikaupunkiani yhtään. Ja enhän minä vieläkään sitä kovin hyvin tunne, mutta tämän viikon aikana olen käynyt parissa niin upeassa paikassa, että ihastuminen on alkanut muuttua rakkaudeksi. Kanaalinäkymät ovat edelleen söpöjä ja herttaisia, mutta vastapainoksi olen löytänyt  Bazar-ravintolan Albert Cuypstraatilla ja NDSM:n alueen, jossa kävin torstaina yhdessä suomalaisryhmän kanssa. Tuo NDSM sulatti sydämeni lopullisesti tälle kaupungille. Isoja, entisiä telakkarakennuksia, joita korjataan luovien alojen käyttöön. Aluetta hallinnoivan tahon toimistorakennus oli tehty konteista, kuten oli myös superhieno kahvila, josta kuva ohessa. Alueella järjestetään kirpputoreja ja lukuisia festivaaleja kesän aikana. Paikalle oli tulossa myös konteista tehty pop-up kauppojen tavaratalo Boxpark. Vanha nostokurki oli haluttu säilyttää keinolla millä hyvänsä, joten siihen on tulossa yhden huoneen hotelli. Yö kuulemma maksaa noin 500 euroa. NDSM:n alueen johtajan Frank Alseman mukaan alue ei toivottavasti kuulemma tule koskaan olemaan valmis, vaan hän toivoi että se pysyy liikkeessä. ”Valmis” alue oli hänelle suorastaan kauhistus. Alue haluttiin muutenkin pitää elävänä, eikä sitä haluttu siistiä liikaa. NDSM:n matkustetaan ilmaisella lautalla joka lähtee rautatierakennuksen takaa. Aamuisin iltapäivisin vuoroväli on viisitoista minuuttia ja muina aikoina puolituntia.

NDSM tulee sanoista Netherland Shipbuilding Company.

Kiinnostaisiko hotellihuone nostokurjesta?

Konttikahvila ulkoa.

Ja sisältä. Tämä paikka oli kerrassaan mahtava.

Tämä otus kruunasi konttikahvilakokemuksen.

Uusin rakkauden kohteeni on elokuvamuseo Eye. Kävimme katsomassa Oskar Fischingerin näyttelyn ja ostimme liput sunnuntaiksi Quentin Tarantinon Django Unchainediin. Eye on siinä mielessä mahtava museo, että siellä järjestään myös todella monipuolista elokuvaohjelmistoa. Tarjolla on mm. Quentin Tarantino Unchained -ohjelmisto, jossa oli Djangon lisäksi muita Tarantinon elokuvia, sekä Sergio Corbuggin ohjaama alkuperäinen Django vuodelta 1969, Howard Hawksin Rio Bravo (1959) sekä vielä B-elokuvakonsertti joka kruunaa sunnuntai-illan. Tarantino-ohjelmiston lisäksi Eyen kalenterissa on muita uusia elokuvia, kuten Thomas Vinterbergin Jagten sekä Michael Haneken Amour. Näissä vain on ikävä kyllä ainoastaan hollanninkieliset tekstit. Meitä kielivammaisia varten Eye tarjoaa hollantilaisia elokuvia englanninkielisilllä teksteillä.