Tein tänään ensimmäisen lumiotuksen yli kahteenkymmeneen vuoteen. Asuin Suomessa vuodesta toiseen eikä minulla ollut mitään tarvetta tehdä lumiukkoja, -akkoja tai muita -otuksia sitten lapsuusvuosien. Asun viisi päivää Hollannissa ja rakentelen tyytyväisenä lumiotusta kattoterassilla. Kuva on elävä todiste siitä, että edellisen rakentamisesta on kulunut liian pitkä aika.
Ähelsin lumikasan kanssa ylhäässä yksinäisyydessäni kun yläpuolelta kuuluu vihellys. Naapurihan se siellä tupakalla.
"Hi!" hihkaisee miekkonen.
"Hi!" vastaan.
Keskustelu ei etene. Kauankohan se oli siinä katsellut?
 |
| Ihan selvä kissa. Ei epäilystäkään. |
Wauuu hienoa siellä! Lumi omalla alueella, siinä on jotain inspiroivaa ilmeisesti! Mäkin väsäsin parvekelumesta lumilyhdyn ja lumiukon sen yhden myrskyn jälkeen.
VastaaPoistaPäivitystä lumikissatilanteeseen: tein silmät ja nenän sisu-pastilleista, mikä ei ehkä ollutkaan kovin hyvä idea. Sisu-silmät on painunut sisään ja ne on jotenkin myös sulanut. Aika lailla pelottava lopputulos.
Poista