maanantai 11. helmikuuta 2013

Kotikatu

Otin kameran kauniiseen käteeni ja lähdin ulos. Tunti ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin olin käynyt läpi suurimman osan kotikadustani Prinsengrachtista, joka on kokonaisuudessaan noin nelisen kilometriä. Kuvia ehdin reissullani räpsimään melkein sata. Pidän kovasti pitkistä kanaaleista, suuntavaistottominkin tampio voi tällä tavoin tutkia monta kilometriä kaupunkia lähtemättä hortoilemaan sivukujille. En tietenkään tarkoita itseäni vaan se oli vain vinkki heille, jotka kokevat kuuluvansa kyseiseen ryhmään.



Seuraava kotimme?
Älkää kysykö osa 1


Pääsiäispyörä.

Lovers kanaalivene ohittaa Anne Frank -museon.
Älkää kysykö osa 2



Saisiko olla porsliinia?


Amsterdam - tuo kummallisten kauppojen mekka

Good, great & excellent


Humphreyn setä yritti piiloutua koulupoikamaisen lippiksen taakse, mutta bongasin kyllä heti.


Vincentkin oli siellä.
Ja minä.


Rijksmuseo se siellä kurkistaa kuvan päässä.







Kaatuu, kaatuu!

Huhuu!


Niin siinä käy jos tähän parkkeeraa.

Pipo viiksien kanssa ja ilman.



Koti.

2 kommenttia:

  1. Voitat 6-0 skaban hienoimmasta kotikadusta! Mutta puolustuksekseni, onhan 200m eri kun 4 km :) Tuo missä on punasia ja oransseja räppänöitä ikkunoissa on mun suosikkikuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tommoseen räppänätaloon muuttaisin heti. Parista semmosesta olikin kämppä vapaana, mutta maantasokerroksessa. Kyllä sitä pari vuotta pitää täällä asua ennen kuin on valmis sellaiseen näkyvyytteen.

      Poista