Äiti oli täällä vierailemassa viikonloppuna ja lähti maanantaina takaisin. Melkein samalla ovenaukaisulla lähti myös Vesa, joka on torstaihin asti Suomessa työasioiden takia. Matkapuhelinliittymän hakeminen, lenkille lähteminen ja Rotterdamin festariraportin viimeistely olivat tärkeimmät asiat kyseiselle päivälle. Lähdin luottavaisin mielin Vodafonen liikkeeseen, mutta mitäs kummaa; olin paikalla klo 11.30 vain huomatakseni että liike aukeaa maanantaisin vasta klo 13. Ilmeisesti täällä useat liikkeet avaavat ovensa maanantaisin hieman myöhemmin. Hipsin ruokakaupan kautta kotiin.
Olin viemässä ruokia jääkaappiin kun huomaan jotain todella ällöttävää. Kolme kuollutta hiirtä makaa jääkaapin ja uunin välisessä pienessä raossa. Jos jotain todella inhoan niin kuolleita eläimiä, jopa niin paljon etten osaa suhtautua kyseisiin tilanteisiin mitenkään järkevästi. Hysteria iskee päälle välittömästi. Lähetin ystävälle viestiä, josko hänestä saisi apua. Samalla huomasin otuksista lähtevän hajun ja tajusin etten voisi odottaa iltaan asti apua. Laitoin hiuspinnin nenään hajun blokkaamiseksi ja menin pontevasti keittiöön mutta pienet viikset nähdessäni käännyin takaisin. Tein tätä lenkkiä keittiön ja olohuoneen välillä monta kertaa. Samalla mietin, että miten voi olla mahdollista että moiset otukset ovat kuolleet kaikki kolme samaan kasaan. Vielä enemmän mietitytti miten saan ne pois ja samalla minimoitua raatojen hypistelyn. Onneksi lopulta huomasin, että hiiret ovat tarttuneet liimapaperiin, eli jonkinlaiseen ansaan ja sain jollain ilveellä hivutettua tarrapaperin pois uunin ja jääkaapin välistä ja siirrettyä roskiin. Muutamat kiljahdukset ja dramaattiset kyyneleet siihen kyllä vaadittiin. En tosin tiedä, kuka moisen ansan on virittänyt. Tarkempi tutkiskelu osoitti, että tarrapapereita oli levitelty jääkaapin viereen enemmänkin. Kukaan ei kuitenkaan ollut kertonut meille, että täällä on hiiriä. Okei, niitä on tässä kaupungissa varmaan joka kämpässä, mutta jos joku on vaivautunut levittämään hiirenloukkuja tänne niin olisihan sitä voinut samalla mainita asiasta.
"Ai niin, levitettiin sellaisia hiirenkidutustarrapapereita se teidän uus kämppä täyteen." Parasta tässä on vielä se, että laatikosta löytyi elektroninen hiirenkarkotin. Katsotaan toimiiko se.
Hiiriepisodi oli sen verran inhottava, että meinasi unohtua se festariraportinkin teko. Onneksi sain sen kuitenkin illan mittaan valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti